tiistai 28. kesäkuuta 2016

Mammakoira tutustuu pesueeseensa

Tänään pennut täyttävät viisi päivää. Ruska on osoittanut hyvät emon ominaisuutensa jo nyt. Se kärsivällisesti odottaa, että kaikki saavat maitonsa ja että pienet peput tulevat siivotuiksi. Aina välillä yllätän sen istumassa ja ihailemassa uutta perhettään. Jännä nähdä, miten emoksi tuleminen muuttaa sitä, tuleeko siitä aikuismaisempi vai säilyykö se edelleen ihanan iloisena pikkukoiranani. Varmasti sen fyysinen muoto muuttuu, siitä tulee enemmän aikuinen ja sen paksu, liiankin tuuhea turkki harvenee. nyt jo olen siitä kammannut synnytyksen jälkeisen hormonimuutoksen takia melkein kassillisen karvoja. 
Pennuista on alkanut ilmetä tiettyjä ominaispiirteitä, toinen nartuista esimerkiksi pitää jo aikamoiset metelit, ellei maitohana osu suuhun heti kun se haluaa, myös mustavalkoiset pojat osaavat pitää oikeuksistaan kiinni, sillä selväähän on, että tungosta tulee kun nisiä on vain juuri saman verran kuin näitä ruokittaviakin. Nämä "erilaiset" nuoret ilmoittavat kyllä heti, jos kokevat tulevansa sorretuiksi. Sensijaan ensimmäinen ruskea ihmetys, toisena syntynyt pieni mies tyytyy kiltisti pienimpään, ylimpänä olevaan nisään ja voi pienet pojat millä innolla ja voimalla se sieltä ruokansa imee, ei tipu tissiltä, vaikka mamma nousee seisomaan. Joku näistä jo myös harjoittelee haukahduksiakin.
 



Tässä herra suklainen nukkuu emonsa turkissa. Koska en osannut odottaa ruskeaa väriä ja vuorossa on S:llä alkava pentueeni, olen nimittänyt tämän pikku miehen Skuupiksi. Sehän tarkoittaa etusivun juttua, jymyuutista, mikä sopii paitsi tälle ylltysväriselle herralle, myös minulle eläkkeellä olevalle toimittajalle.

Siis tässä Buffing Skuuppi Ruskanpoika, saanen esitellä.
Huomenna jatketaan, sillä kun ne täyttävät viikon, on vuorossa niiden punnitus, joka sitten merkitään kirjoihin ja kansiin.