Buffing

Eilisen sadepäivän jälkeen on tänään ja huomennakin luvassa kaunista ja lämmintä ilmaa, päästään ulkoilemaan ja harjoittelemaan ruohopissaa. Eilen siis pentujen elämänpiiri laajeni yli kaksinkertaiseksi, kun pentulaatikon seinä avattiin. Laminaattilattialla tassujen luistoa estänyt matto muuten oli suositumpi pisupaikkana kuin laatikon sanomalehdet. Tänään matto on pesussa ja ruoholle pisumiset toivottavia. Maisemien eilen avauduttua ensimmäisen kerran, pennut näkivät aitauksen läpi ja kuulivat kodin ääniä, harjoitusta sekin, pölynimuria ei vielä esitelty. Selvästi ne kuitenkin hakeutuivat nukkumaan laatikon tutuimpaan kulmaan, sinne uninallejen kainaloon ja yöksi taas suljin laatikon seinät turvalliseksi pesäksi.
Pentunukkumisen ennätyksiä ainakin muiden Buffingpentujen osalta rikottiin taas viime yönä. Kun laatikko taas oli oma pienempi turvallinen itsensä, lapset palkitsivat kasvattajan nukkumalla ensin iltaunia viiden tunnin verran ja Ruskamamman myöhäisen iltasyötön jälkeen unta jatkettiin vielä kuuden tunnin verran. Näin todistettiin siis uusien kokemusten avartamisen seuraukset ja lisäksi myös niiden väsyttävä vaikutus. Laatikosta kuului taas hellyttävää ääntelyä ja haukkuharjoituksia ihan aamuherätykseen saakka. Vitosten uniin olisi mielenkiintoista päästä, millaisia unia päivän tapahtumat niille antoivat? Ravistelisiko reipas poika Hermansson lelut ja sisarukset toiseen kertaan unissaan, kiukuttelisiko Hugo unissaankin, ellei sopivaa nukkumispaikkaa löytyisi. Hugo käyttää paljon aikaa etsiessään sopivaa tyynyä; milloin se on sisko, milloin lelu, milloin se nukkuu pylly pystyssä, milloin niskat kenossa, mutta aina sopivan paikan löytäminen on melko äänekäskin ohjelmanumero.
 Yöunet siis olivat tosi pitkät, vasta viiden aikaan aamusta kuulin pientä tuhinaa, en silloinkaan kiljuntaa, niinkuin edellisillä polvilla viimeistään jo siihen aikaan vaadittiin emolta ja kasvattajalta toimia. Tästä Tpentujen laatikosta kuului vain pientä puuhastelua sisarusten kesken. Laitettiin aamuvelli laatikkoon ja mentiin Ruskan ja pentujen isosiskon, virallisesti puistotädiksi korotetun Fiiun kanssa aamupisulle. Takaisin tullessa velli oli huvennut ja mamman maitobaarin anti maistui. Tätä pentuetta ei totisesti tarvitse "opettaa" yöunille. Monen kasvattajan tiedän kovettaneen sydämensä ja antaneen pentujen tottua siihen, ettei yöllä syödä. Yöunen opettaminen on uusien omistajien huomioonottamista. Ensimmäisten pentujeni aikana hyppäsin pystyyn ja hoitamaan vauvoja pitkin yötä, kunnes muutama ostaja kysyi, enkö ollenkaan opeta niitä nukkumaan öisin. Kovetin siis itseni ja annoin vaatimusten korottua niin isoiksi, että koiramammakin jo halusi auttamaan. Tämän pentueen osalta olen päässyt tosi helpolla. Ruska on herkällä korvalla kuunnellut pentujaan ja minä olen luottanut sen lukutaitoon siitä, milloin kiukutellaan, milloin on oikeasti nälkä.

Mamman maitobaarissa saa vaikka selällään syödä