Sain iloista viestiä Hollannista. Hollannin schapendoes yhdistyksellä, sillä vanhemmalla ja alkuperäisellä (nyt niitä on kaksi), on aina ollut tapana käydä katsastamassa ja arvioimassa uudet syntyneet pentueet. Myös kasvattini Diva käytiin tutkimassa ja testaamassa sen jälkeen kun se oli rekisteröity myös Hollannin Kennelklubiin.
Diva ei päässyt ennen virallisia rokotuksia ja varoaikoja lähtemään uuteen kotiinsa. Diva lähti vasta marraskuun alussa 15 viikkoisena saatuaan täällä kaikki EUn määräämät rokotukset ja asiakirjat. Niitä asiakirjoja ja rokotustodistuksia ei sitten kyllä kysytty kummassakaan päässä, ei täällä Helsingin lentoterminaalissa, eikä liioin Amsterdamin Shiphoolissa. Jos niitä papereita ei tullin tarkastuksessa olisi löytynyt, Diva ei olisi päässyt maahan, eikä palaamaan myöskään takaisin Suomeen, vaan sitä olisi uhannut lopetus, kammottava vaihtoehto, joten hyvä oli ne hankkia.
Diva sosiaalistaminen jäi siis minun kontolleni, koska ns sosiaalisen luukun katsotaan sulkeutuvan neljän kuukauden iässä, sitä ennen mahdollisuudet vaikuttaa siihen, mitä koirasta tulee ovat paremmat.
Olihan ihanaa seurata kasvattinsa kehittymistä pidempään päivittäin ja vaikuttaa sen kasvuun ja henkiseen kehitykseen. Käytiin Divan kanssa kaupungilla, eläinlääkärissä, kaksi kertaa viikossa eri pentuleikkikouluissa ja ajettiin autolla montakin tuntia ja yövyttiin muutamassa uudessa paikassakin, minun siskoni ja Divan siskon luona. Ja se oli kyllä oli ihanaa ja kannatti, mutta valitettavasti lisäsi myös eron ikävää enemmän kuin luovutusikäisten kanssa.
 |
| Diva Hollannin kotinsa pihassa 7 kk |
Diva sai rotuyhdistyksen kehut reippaasta luonteesta ja sain siinä sivussa minäkin kiitokset hyvästä työstä, tuntuipa kyllä makealta saada itsekin kiitosta ihan rodun asiantuntijoilta sen alkuperämaassa. Tiesin kyllä itsekin onnistuneeni jotenkin viimeistään siinä vaiheessa kun menin Divan kanssa Helsinki Vantaan lentoasemalle Rollecaterdeel kennelin omistajia Henk ja Ria Smitiä vastaan. He tulivat lentäen hakemaan Divan itselleen. Emme olleet vastaavanlaisessa paikassa ennen käyneet ja siksi jännitin Divaa, se oli yksin mukanani eikä mamma Ruska ollut turvanaan. Mutta eipä tyttö oudosta paikasta hätkähtänyt, oli kuin olisi käynyt siellä aina. Tervehti iloisena kaikki ihmiset ja varsinkin siellä vastaanottajien joukossa olleet koirat. Se oli kyllä huojentava huomata kun tiesi, että tyttö joutuisi lentämään koneella monta tuntia Amsterdamiin ja siitä vielä junalla runsaan tunnin ja sitten vielä autolla uuteen kotiin, uudessa maassa täysin vieraan ja erilaiselta kuulostavan kielen puhujien kanssa.
 |
| ÄitiRuska, saman ikäisenä ja näköisenä kuin Diva 7 kk |
Onneksi vanhat, ihanat schapendoes ystäväni ja rodun kasvattajat Cami ja Raija ymmärsivät huoleni Divan sopeutumisesta 15 viikkoisena täysin uusiin ihmisiin, maahan ja kieleen. He tarjosivat Henkin ja Rian käyttöön pariksi viikoksi ennen Divan matkaa pihatalonsa ja niin saivat kaikki mahdollisuuden elää pari viikkoa yhdessä ja opetella puhumaan yhteistä kieltä. Ja minä sain tavata rakkaat hollantilaiseni ystäväni, joiden linjoja Dia on ja juhlia heidän kanssaan 20 vuoden ystävyyttä ja aikaa jättää jäähyväiset ja nähdä, miten he rakastuivat Divaan ja tyttö heihin. Lisää iloisia uutisia tuli Divan sisaren Vyyhtin perheeltä. Kati-kasvattaja asuu maalla ja oli lähtenyt pennun kanssa tutustumaan kaupunkiin täysin valmistautuneena siihen, että maalaistyttö saa hepulit, mutta mitä vielä. Vyyhti ei säikkynyt mitään ja paineli katuja kuin olisi ikänsä siellä ulkoillut.
Tästäpä pääsenkin meidän toimittajien niin rakastaman aasinsillan kautta Divan ja koko T-pentueeni esivanhempiin Hollannista ostamani kantanarttuni Seitan poikaan O-pentueen Ouzo Neroon, josta Ruotsissa tuli Pekka, koska kuulemma kaikkien suomalaisten miesten nimi on Pekka. Tämä Ruotsin Pekka on näiden Tvauvojeni isän Ixuksen Mia-äidin isä, huh mikä selitys.
Kun Pekan ostaja Lotta haki koiran Suomesta, sovimme, että Lotta varaa edestakaisen risteilyn ja minä vien pennun satamaan. Lotta säästää rahaa opiskelijana. Laivaterminaaliin meno 7viikkoisen kanssa jännitti ja siellä odottava uusi ihminen, mutta vielä mitä. Pentu käyttäytyi juuri samalla tavalla kuin Vyyhti ja Diva. Rakasti kaikkia ja oli kuin kotonaan. Laivalta tuli viestinä Lotan ylistykset mahtavaluonteisesta pennusta. Lotta sanoi tahtovansa käyttää Pekkaa jalostukseen ja tässä sitä sitten ollaan. Valitsin Pekan tyttärenpojan Ruskalle juuri sensamaisen lujan luonteen vuoksi. Kiitokset luonteesta kuuluvat erikoisesti Pekan isäNerolle (Lumikuono Hombre Habanero), komealle hyväluonteiselle Nerolle. Nyt siis jo tiedän, että myös luonteen puolesta olen onnistunut ainakin jossain.
 |
| Seita; Ruskan suvun kantaäiti, elämäni koira |
.
Bruno lähti tänään uuteen omaan kotiinsa ja kasvattaja on itkenyt silmänsä punaiseksi. Onhan se selvä, että näihin aina kiintyy ja Brunon, tämän Upponalle Ainokaiseni kohdalla kiintymys noin kymmenkertaistui. Yleensä minun pentueeni ovat olleet huomattavan isoja, vain muutama viiden pentue, mutta isoimmat kymmenpäisiä. Koska Bruno oli yksi ja ainoa kohdistui, siis kiintymys häneen kaikkien niiden puuttuvien puolesta., myös Fiiu-äidin rakkaus. Tämä yksi ja ainokainen sai siis kaikille muillekin ennakkoon varatun rakkauden vain itselleen, eikä se siitä ryöppyävästä rakastamisesta piloille mennyt -Päinvastoin.
Brunosta tuli itsenäinen ja reipas melkein taistelijaluonne - se kyllä selviää elämässään. Se myös oppi yksin olemaan kun ulkoilutin sen äitiä ja mummia. Usein se tuli iloisena vastaan kun tultiin, usein myös jatkoi paluustamme huolimatta uniaan.
Uudessa kodissaan se joutuu opettelemaan kerrostalon kummallisuudet, mutta uusi perhe on innostunut ja palkinnut kasvattajaa käymällä kerran viikossa Brunoa tapaamassa niin, että se jo tunnistaa heidät ja viimeksi jopa itki heidän peräänsä.
