Diva ei päässyt ennen virallisia rokotuksia ja varoaikoja lähtemään uuteen kotiinsa. Diva lähti vasta marraskuun alussa 15 viikkoisena saatuaan täällä kaikki EUn määräämät rokotukset ja asiakirjat. Niitä asiakirjoja ja rokotustodistuksia ei sitten kyllä kysytty kummassakaan päässä, ei täällä Helsingin lentoterminaalissa, eikä liioin Amsterdamin Shiphoolissa. Jos niitä papereita ei tullin tarkastuksessa olisi löytynyt, Diva ei olisi päässyt maahan, eikä palaamaan myöskään takaisin Suomeen, vaan sitä olisi uhannut lopetus, kammottava vaihtoehto, joten hyvä oli ne hankkia.
Diva sosiaalistaminen jäi siis minun kontolleni, koska ns sosiaalisen luukun katsotaan sulkeutuvan neljän kuukauden iässä, sitä ennen mahdollisuudet vaikuttaa siihen, mitä koirasta tulee ovat paremmat.
Olihan ihanaa seurata kasvattinsa kehittymistä pidempään päivittäin ja vaikuttaa sen kasvuun ja henkiseen kehitykseen. Käytiin Divan kanssa kaupungilla, eläinlääkärissä, kaksi kertaa viikossa eri pentuleikkikouluissa ja ajettiin autolla montakin tuntia ja yövyttiin muutamassa uudessa paikassakin, minun siskoni ja Divan siskon luona. Ja se oli kyllä oli ihanaa ja kannatti, mutta valitettavasti lisäsi myös eron ikävää enemmän kuin luovutusikäisten kanssa.
Diva Hollannin kotinsa pihassa 7 kk |
ÄitiRuska, saman ikäisenä ja näköisenä kuin Diva 7 kk |
Tästäpä pääsenkin meidän toimittajien niin rakastaman aasinsillan kautta Divan ja koko T-pentueeni esivanhempiin Hollannista ostamani kantanarttuni Seitan poikaan O-pentueen Ouzo Neroon, josta Ruotsissa tuli Pekka, koska kuulemma kaikkien suomalaisten miesten nimi on Pekka. Tämä Ruotsin Pekka on näiden Tvauvojeni isän Ixuksen Mia-äidin isä, huh mikä selitys.
Kun Pekan ostaja Lotta haki koiran Suomesta, sovimme, että Lotta varaa edestakaisen risteilyn ja minä vien pennun satamaan. Lotta säästää rahaa opiskelijana. Laivaterminaaliin meno 7viikkoisen kanssa jännitti ja siellä odottava uusi ihminen, mutta vielä mitä. Pentu käyttäytyi juuri samalla tavalla kuin Vyyhti ja Diva. Rakasti kaikkia ja oli kuin kotonaan. Laivalta tuli viestinä Lotan ylistykset mahtavaluonteisesta pennusta. Lotta sanoi tahtovansa käyttää Pekkaa jalostukseen ja tässä sitä sitten ollaan. Valitsin Pekan tyttärenpojan Ruskalle juuri sensamaisen lujan luonteen vuoksi. Kiitokset luonteesta kuuluvat erikoisesti Pekan isäNerolle (Lumikuono Hombre Habanero), komealle hyväluonteiselle Nerolle. Nyt siis jo tiedän, että myös luonteen puolesta olen onnistunut ainakin jossain.
Seita; Ruskan suvun kantaäiti, elämäni koira |
.