Meillä odotetaan vauvoja

No nyt se on sitten varmistettu, että neljä viikkoa sitten tanssittu Vesivehmaan Jenkka tuotti tuloksen. Ruska odottaa Toivon vauvoja. Lääkärin mukaan siellä on niitä melkoinen määrä, no katsotaan nyt, mitä tahansa ehtii vielä tapahtua.
Ruska on itse 10 pennun  pentueesta (6 narttua ja 4 urosta). Ruskan äiti Quibus oli Seita-mummin viimeisimmästä pentueesta, niitä oli yhdeksän. Ruskan Roope isä taas oli minun Amelie-Sofieni ja Neroni 10; pennun pentueesta, joten runsautta on takana. Minulla on onnekseni aina ollut runsaat pentueet.
Astutusaikakin taisi osua ihan nappiin, kun ravasin progesteroonitestissä varmistaakseni oikean astutusajan. Ruska kun on koiristani se "hitain"; siis sen juoksujen väli on koko ajan ollut vuoden ja vähän ylikin. Olen koko ajan ajatellut, että siinä on jotain vikaa, kun se on niin hidas ja epäillyt, onnistuuko astutus ollenkaan, jos vaikka hormooniheikkoutta. Tiedänhän minä, että ennen luonnossa myös koirilla oli juoksut suunnilleen vain kerran vuodessa, mutta minun tytöilläni on ollut 6-8 kk välein.
Nyt kun olen siitä puhunut, olen kuullut, että mm minun kasvattamieni koirien jälkeläisistä muutamalla muullakin on vuoden juoksujen väli, niin kuin Ruskalla. En ole aikaisemmin puhunut tästä Rialle Hollantiin, jolta siis ostin mm Seitamammani. Nyt kun soittelin ja kiitin häntä Seitamummista sen 13-vuotissynttärinä lauantaina, kerroin huolistani, että mahtaakohan Ruskalle ollenkaan vauvoja tulla, Ria purskahti nauruun ja kertoi, että heidän kennelinsä kantanarttu Warrig, Ruskasta 6 sukupolvea taaksepäin suoraa narttulinjaa, juoksi myös vain kerran vuodessa ja sittenpä pentueet olivatkin isoja, jopa 12 pentua. Toivottavasti meille ei sentään sellaista latinkia synny, siinä olisi mamma raukka kovilla 8 nisänsä kanssa. Amelie-Sofiellakin oli 8 nisää, eikä se kuitenkaan tarvinnut apua 10 vauvan ruokkimisessa, mutta silti, olisi se aika kova rääkki Ruskalle. Parit ensimmäiset viikot toki menisivät unilauluja laulaessa ja nukkuessa, mutta mitä vanhemmaksi ne tulevat, sen kovemmalle koetukselle kasvattaja ja koiramamma joutuvat ruokkimisessa ja virikkeiden keksimisessä - niin ja varsinkin siinä kakan lapioinnissa sen jälkeen kun emä ei niitä enää syö ja hoida pois.
                                                                               

 Quibuksen pentue oli rauhallinen ja Quibus oli mahtava äiti. Synnytti muutamassa tunnissa kaikki 10 lasta ja muutaman ensimmäisen jälkeen tiesi, mitä tekee. Tässä nukutaan turvallisessa laatikossa, nämä eläimet pitävät sisällään lämminvesipulloja, siis ikäänkuin keinoemoja lämmittämässä.

Uskomattoman nopeasti pennut oppivat tekemään asiansa sanomalehdelle. Kun niiden kynnet rapisevat paperille, pääsee pisu helposti. Sama reaktio tapahtuu pienille lapsille päiväkodissa kun ne pannan potalle, laitetaan vesi lirisemään ja jo onnistuu. Tämä sisäsiisteyden opettaminen onnistuu jo aika pienenä, olen siitä saanut kiitoksia ja ihmettelyjä.
Nykyään on jo muunkinlaisia pisualustoja kuin sanomalehdet, kiinnostaa kokeilla. Nyt sitten vaan odotellaan. Ja tietenkinhän vauvat syntyvät juuri Juhannuksen aikaan, jolloin Suomi on kiinnni. Pitää selvittää, mistä saa apua jos sitä tarvitaan .

Kuulumisia kennelistä

Perjantaina 20.5.2016 kävin katsomassa Elopellon kennelin pentuja, siellä takana on myös minun koiriaini. Seitsemän kappaletta ihanan tasaisia vauveleita, nyt vasta kasvoi toivo saada tänne meillekin omat vauvelit.
Tänään lauantaina on tasan neljä viikkoa siitä kun käytiin tanssaamassa Vesivehmaan Jenkkaa Toivon kanssa. Merkit siitä, että ollaan onnnistuttu ovat kyllä olemassa, aamupahoinvointia ja ruokahaluttomuutta on selvästi, mutta sehän saattaa olla myös merkki valeraskaudesta. Ruska myös selvästi hakee läheisyyttä, tutkailee vatsaansa ja nukkuu paljon.
No maanantaina se sitten selviää aamupäivällä, alkaako innokas odotus vai tuleeko pelkkä pettymys. Meidän astutusilmoitus on yhdistyksen sivuilla, koska se täyttää kasvatusohjeiden vaatimukset, eikä sitä siltikään tiedä millaisia vauvoja sieltä tulee. Tarkoitan., että vaatimusten täyttyminen ei vielä toki takaa terveitä pentuja. Olisihan se hienoa, jos voisi valita, että tämän geenin otan, tuosta en välitä. Minä olen kyllä onnellinen siitä, että olen tavannut narttulinjan koirat Ruskan takaa aina seitsemänteen polveen ja saanut tutustua niihin kaikkiin lähemmin Henkin ja Rian luona Hollannissa.
Lupasin myös kertoa koirista ja nartuista Ruskan isän Roopen takana. Roope eli Buffing Pilviparta on ensimmäisen Rollecaterdeelkoirani Amelie-Sofien, jonka nimen sain itse valita ja Boisterous Neron Nepalesin eli Neron poika. Amelien äidin Jinnen olen myös tavannut ja sen äiti onkin sitten sama kuin vanhin Ruskan takana oleva Warrig. Amelien isä Woody Sam oli myös hauska veikko, musta poika ja senkin olen tavannut.
Neron äiti oli Hollannista Haskerhus-kennelistä Keetie ja senkin olen tavannut kuin myös sen äidin Fashran. Tästä näkyy, että mä olen ihan kamalan vanha Metusalemin ikäinen, mutta onnellinen siitäkin. Olen niin useasti ollut Hollannin näyttelyissä ja asunutkin siellä, että maan koirat, ne vanhemmat ovat tuttuja.
Roopen äiti Amelie eli Amalia oli varsinainen saunajakkara (Ria sitä nimitti saunakrukjeksi), seisoi tukevasti neljällä jalalla juuri kuin saunan tukeva jakkara.

Ruskan mummi Amelie-Sofie van het RollecaterdeelR

Ruskan isovanhemmat Ameli-Sofie ja Boirterous Neron Nepales

 Ruskan isä Buffing Pilviparta eli Roope, Amelien ja Neron poika











Amelien äiti, Roopen isoäiti, Ruskan isoisoäiti Jinne van het Rollecaterdeel

Tulevan pentueeni narttulinja esittäytyy

Pidän etuoikeutenani, että olen tavannut tulevan pentueeni esiäidit aina seitsemänteen polveen ja saanut itse valita  näiltä nartuilta pennut. Hain Rollecaterdeel-kennelistä Hollannista ensimmäisen ostokseni Amelie-Sofie van het Rollecaterdeelin. Silloin en hetikään tiennyt, että tulevilla ystävilläni Rialla ja Henkillä oli "kantanarttu", jonka lapsia oli melko monissa hyvin menestyvissä hollantilaiskennelissa. Se narttu oli Warrig van Stam Dolerna, sen isä oli schapemaailmassa varsin tunnettu Wobbe Amorus., jonka kasvattajan rouva Amoruksenkin tapasin Henkin ja Rian luona myhemmin siellä käydessäni. Warrig muuten merkitsee suomeksi pörröinen, karvainen.

Warrig van Stam Dolerna syntynyt 1991

Warrigin tytär Iete van het Rollecaterdeel syntynyt 1995

Ieten tytär Bente van het Rolecaterdeel syntynyt 1999 eli samana vuonna kuin Amelie-Sofie. Minulla on Benteltä myös ollut yhdessä Anita Kurkon kanssa Benten poika Onnimanni van het Rollecaterdeel, joka sitten puolestaan on uuden tulevan pentueeni isäkoiran Toivon esi-isissä.

Benten tytär Seita van het Rollecaterdeel syntynyt 2003. Seita viettää eläkepäiviään kotonani ja täyttää tässä kuussa jo 13 vuotta, mutta on vielä leikkisä ja nuorekas - toistaiseksi.

 Seita-mamman viimeisimmästä pentueesta on pentueen tuleva isoäiti, joka ei valitettavasti päässyt näkemään lapsenlapsiaan, se sai kasvaimen päähänsä ja se piti panna nukkumaan, ikävä on kova.
Buffing Quibus Seita syntynyt 2010

 Quibuksen tytär Ruska syntyi kymmenhenkiseen pentueeseen ja Quibuksesta voi hyvällä omalla tunnolla sanoa, että se oli uskomaton mammakoira, synnytti kaikki kymmenen pentua yhteen putkeen pentulaatikkoon, pesi ja hoiti ne kaikki samalla kun synnytti uusia.

Buffing Ruska Quibus syntynyt 2012

Niin ja jos kaikki käy hyvin tähän pannaan sitten kuva narttulinjani seitsemännestä nartusta ? Ken hän lienee ? Seuraavana esittelen sitten Ruskan isän puolen narttuja, samoja Rollecatereita sielläkin on, mutta vähän eri linjaa ja sitten esitellään vielä sulhasen eli Toivon sukua, kun siellläkin on omia rakkaita koiriani <3

Yhdistelmän sukutaulu löytyy tämän linkin takaa
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoI=FI48498/12&ReknoE=FI47829/12
sukusiitosprosentti on 0.00 ja ns sukukatokerroin 1.00, mikä' tarkoittaa, että kaikki sukulaiset taulussa ovat tiedossa.