Ruska on itse 10 pennun pentueesta (6 narttua ja 4 urosta). Ruskan äiti Quibus oli Seita-mummin viimeisimmästä pentueesta, niitä oli yhdeksän. Ruskan Roope isä taas oli minun Amelie-Sofieni ja Neroni 10; pennun pentueesta, joten runsautta on takana. Minulla on onnekseni aina ollut runsaat pentueet.
Astutusaikakin taisi osua ihan nappiin, kun ravasin progesteroonitestissä varmistaakseni oikean astutusajan. Ruska kun on koiristani se "hitain"; siis sen juoksujen väli on koko ajan ollut vuoden ja vähän ylikin. Olen koko ajan ajatellut, että siinä on jotain vikaa, kun se on niin hidas ja epäillyt, onnistuuko astutus ollenkaan, jos vaikka hormooniheikkoutta. Tiedänhän minä, että ennen luonnossa myös koirilla oli juoksut suunnilleen vain kerran vuodessa, mutta minun tytöilläni on ollut 6-8 kk välein.
Nyt kun olen siitä puhunut, olen kuullut, että mm minun kasvattamieni koirien jälkeläisistä muutamalla muullakin on vuoden juoksujen väli, niin kuin Ruskalla. En ole aikaisemmin puhunut tästä Rialle Hollantiin, jolta siis ostin mm Seitamammani. Nyt kun soittelin ja kiitin häntä Seitamummista sen 13-vuotissynttärinä lauantaina, kerroin huolistani, että mahtaakohan Ruskalle ollenkaan vauvoja tulla, Ria purskahti nauruun ja kertoi, että heidän kennelinsä kantanarttu Warrig, Ruskasta 6 sukupolvea taaksepäin suoraa narttulinjaa, juoksi myös vain kerran vuodessa ja sittenpä pentueet olivatkin isoja, jopa 12 pentua. Toivottavasti meille ei sentään sellaista latinkia synny, siinä olisi mamma raukka kovilla 8 nisänsä kanssa. Amelie-Sofiellakin oli 8 nisää, eikä se kuitenkaan tarvinnut apua 10 vauvan ruokkimisessa, mutta silti, olisi se aika kova rääkki Ruskalle. Parit ensimmäiset viikot toki menisivät unilauluja laulaessa ja nukkuessa, mutta mitä vanhemmaksi ne tulevat, sen kovemmalle koetukselle kasvattaja ja koiramamma joutuvat ruokkimisessa ja virikkeiden keksimisessä - niin ja varsinkin siinä kakan lapioinnissa sen jälkeen kun emä ei niitä enää syö ja hoida pois.
Uskomattoman nopeasti pennut oppivat tekemään asiansa sanomalehdelle. Kun niiden kynnet rapisevat paperille, pääsee pisu helposti. Sama reaktio tapahtuu pienille lapsille päiväkodissa kun ne pannan potalle, laitetaan vesi lirisemään ja jo onnistuu. Tämä sisäsiisteyden opettaminen onnistuu jo aika pienenä, olen siitä saanut kiitoksia ja ihmettelyjä.
Nykyään on jo muunkinlaisia pisualustoja kuin sanomalehdet, kiinnostaa kokeilla. Nyt sitten vaan odotellaan. Ja tietenkinhän vauvat syntyvät juuri Juhannuksen aikaan, jolloin Suomi on kiinnni. Pitää selvittää, mistä saa apua jos sitä tarvitaan .
