Ruskan masu senkuin paisuu, mutta muuten se voi oikein hyvin ja syökin taas kunnolla, hellepäivinä ei ruoka oikein maistunut. Koska se on aika runsaskarvainen tyttö (tulee isäänsä Roopeen ja isoäiti Amelie- Sofieen, se kyllä kärsi kuumuudesta, koska sillä masussaan on lukematon määrä pieniä pattereita lämmittämässä. Muuten on reipas ja yhtä puuhakas kuin silloin kun masu ei vielä ollut kasvamassa. Välillä se kyllä katselee kasvavaa mahaansa ja kummastelee, mitä siellä oikein tapahtuu.
Täytyy tunnustaa, että Ruskamamma kyllä myös selvästi nauttii nykytilasta jo siksi, ettei sen ruokaa säännöstellä, niinkuin tavallisesti. Hieman liioitellen voin sanoa, että se tyttö-ressu tulee minuun - on ikuisella laihiksella ja tulee myös isoäiti Ameliehin. Amelie oli varsinainen syöppö. Imeytyi ruokakuppiinsa "apinan raivolla", imi sen sekuinneissa puhtaaksi ja siirtyi röyhkeästi muiden kupeille, valiten aina sen helpoimmin väistyvän. Ruska tulee siinä tähän mustaan mummiinsa, sekin imeytyy kuppiinsa niin vimmlla, että jos sen nostaisi imun aikana ilmaan, kuppi tulisi mukana ja siksi se saa mumminsa tapaan huomautuksia näyttelykehässä, että olisi paikallaan hieman vahtia linjojaan. MUTTA NYT EI TARVITSE, tosin se ei masun kasvaessa pysty entiseen tapaan ahmimaan. Pannaanpa tähän isoäiti Amelien kuva väliin ja sen alle lisään kuvan tulevasta isukista Toivosta, jonka takana on myös meidän sukuja, minun vanhoja koiriani. Tunnustanpa, että jos sieltä tämmöinen pikku mustiainen tulisi, se jäisi tänne kotimieheksi äitinsä kiusaksi. Sanon kiusaksi siksi, että Ruska leikki äitinsä Quibuksen kanssa aina niin, että roikkui sen hännässä sillä seurauksella, että Qviippeliparan häntä muistutti enemmän rotan häntää kuin schapen karvaista viuhkaa.
Voikukkapellossa on takaa-ajettavana Elopellon Aamuhalla ja Toivo eli Karvarallin Poppaskonsti pitää perää. Ihanaa elämänriemua.
Nyt sitten alkaa olla aika pestä ja desinfioida pentulaatikko, siihen muuten syntyi Ruskan isäRoope, pentujen toinen isoisä 13 vuotta sitten, sen on mulle henkilökohtaisesti tehnyt Roopen perheen puuseppä, Jennan isä Kimmo Kallinen ja se saa nyt toimittaa kunniakasta virkaa kun siihen syntyy Buffing S-pentue. Tähän laatikkoon ovat syntyneet ensimmäistä pentuettani lukuunottamatta kaikki kasvattini, viimeisenä Ruska.
Pestään siis pentulaatikko ja pienet pentupyyhkeet, joihin jokainen erikseen on hangattu kuivaksi äitikoiran kanssa, kerätään tarvikkeet hoitopöydälle ja muistivihkot, opaskirjat, puhelinnumerot ja kasvattajalle ruokaa. Emokoiralle olen jo keittänyt ensimmäisen lihaliemen (arvostamani tibbekasvattajan ohjeen mukaan) ja se kokemukseni mukaan lisäkkein synnyttäjälle tarjottuna virkistää ja panee maitobaarit toimimaan.
Tätä kirjoittaessa odotuspäiviä on 46. Seitamummi ja Ruskan Quibus äiti synnyttivät 58. vuorokautena, Amelie-mummi 62:na päivänä. Joten pian alkaa lämmön mittaus ja jännittynyt odotus. Saadaanko juhannusvauvat, vai joko juhannuksena vihdotaan suurperheen äitinä. JÄNNÄÄ
