Valmistaudumme Ruskan, Seita isomummin ja Riitun kanssa tulevaan perhelisäykseen. Hieman jännittää, edellisestä pentueesta kun on kohta neljä vuotta. Silloin Ruska itse oli vauvana laatikossa.
Haikeana muistelen Quibusta, Ruskan äitiä, jonka jouduin lähettämään koirataivaaseen ihan liian nuorena aivokasvaimen vuoksi, se ei nyt ole läsnä isoäidiksi tulemisessa, muuta kuin ajatuksissani. Toivottavasti Ruska on yhtä cool äitinä kuin Quibus. Aamulla se vaan meni laatikkoon, katsoi minua sen näköisenä, että nyt tapahtuu, odotellaan rauhassa. Kaikki 10 vauvaansa se teki yhteen pötköön muutamassa tunnissa ja imetti jo syntyneitä kun vielä viimeiset syntyivät. Quibus oli hieno mammakoira, se on kyllä ollut jokaisen koirani ominaisuus, rodulle tyypillistä.
Nyt pyörii pesukone. Perinnöksi edellisistä pentueista on jäänyt paljon leluja, pienet pyyhkeet, joilla vastasyntyneet on hierottu kuiviksi ja jo 80 luvulla tekemäni farkkukassi, jonka kanssa Laura lensi Kuopioon näyttelyyn Pumpuli bichoninsa kanssa. Tein sen yhdistämällä kahdet farkut taskuineen, laittamalla vaahtomuovia väliin ja vuoraamalla sisustan farkkuhamekankaalla. Farkkutaskuihin mahtuivat lentoliput ja näyttelynumerot, kun etuvetoketjun avasi, sinne saattoi piilottaa vaikka mitä. Sen jälkeen siinä ovat nukkuneet bichon pennut ne ovat myös matkustaneet siinä autolla Haminaan näytille bichonkasvattajan luokse. Siinä ovat aloittaeet elämänsä ensi hetket ja vauva-ajan kaikki 14 schapepentuettani. Kaksi16:sta kennelnimelleni merkittystä pentueesta ovat olleet kasvattieni pentueita, jotka on kirjattu minun nimelleni omistajien toimesta, vaikka ne ovat syntyneet omistajansa luona. 14 pentuettani siis on siinä aloitellut elämäänsä ja nukkuneet siinä kun on tarvittu lämpöä tai menty eläinlääkäriin ihan pienten pentujen kanssa. Lämpöpullot ovat toimineet varaemona, jos varsinainen äiti on lähtenyt pesästä hieman lepäämään. Nyt sitten se palvelee jo 15 schapepentuetta.
Mihin kaikkeen vanhat farkut sopivatkaan!
Nyt pestään lämpöpullojen suojuksia ja pyyhkeitä, kerätään synnytyksessä tarvittavia tavaroita ja tänä viikonloppuna myös pestään ja fesinfioidaan "historiallinen" pentulaatikko, missä Ruskan isä syntyi ja sen jälkeen muutkin pentueet. Hellalla kiehuu lihaliemi tulevalle äitikoiralle. Kaikki koirat ovat tosi kiinnostuneina ja haistelevat joka tavaran, mitähän niiden mielessä nuo hajut saavatkaan aikaan.
Viikonloppuna täytyy myös päättää, minne laatikko laitetaan; makuuhuoneeseen vai keittiöön.
Keittiö olisi valoisin ja tavallaan kätevin huone, sinne paistaa aamuaurinko ja vesijohto, hella ja kasvattajan ja mammakoiran ruokakin olisivat lähellä. Jos pennut olisivat keittiössä voisivat vanhat eläkeläiset isoisoäiti Seita ja Riitumuori nukkua makuuhuoneessa, jonne ei tarvitsisi tehdä muutoksia. Mutta minun kannaltani kaksi ensimmäistä kriittisintä viikkoa olisi kätevää, että voisin pitää pentuja oman sänkyni vieressä ja torkahtaa aina välillä samaan aikaan kuin nekin nukkuvat. Kun ne ovat tarpeeksi isoja, ne pääsisivät keittiöön uusiin maisemiin ja sitä kautta myös koko asuntoon. Ihanaa, että tulee kesäpennut, ne pääsevät uloskin samaan tapaan kuin Ruskan pentue ja kaikki muutkin kesäpentueeni, ulkoilevia kesäpentueita on ollut kahdeksan pentuetta laskujeni mukaan ja tämä on sitten yhdeksäs, jos kaikki menee hyvin. Talvisin syntyneet pennutkin ovat päässeet ulos, mutta vain hetkeksi, eivät ole siellä voineet leikkiä ja nukkua. Pentujen kantamisessa ulos kassi on myös ollut kätevä, sinne mahtui kerralla monta. Siinä se kassi nytkin näkyy.
