perjantai 27. heinäkuuta 2018

Mikä lapsille nimeksi ?


Kasvattamisen hauskimpia puolia on keksiä pennuille nimet. Olen alusta saakka noudattanut aakkosjärjestystä, eli nimennyt pennut aakkosissa kulloinkin vuorossa olevalla kirjaimella. Noista kirjaimista voi sitten laskea, montako pentuetta minulla on ollut ja mihin pentueseen milläkin kirjaimella nimetty kuuluu. Muutaman kirjaimellisen pentuja on kasvattanut muutama ystäväni, toinen pentue Ahvenanmaalla ja toinen Pirkkalassa, emänä molemmissa kasvattini.

Olen usein ainakin yrittänyt keksiä jonkin punaisen langan nimille. Yksi pentue on Topeliuksen satujen mukaan nimetty, yhdessä jääkiekkoilijoita Ruotsiin muuttaneen Foppapappan kunniaksi ja tämä Ruskan edellinen stadin teemalla, ainakin osittain, koska stadi oli työkaupunkini 40 vuoden ajan.

Nyt on vuorossa T-kirjain ja sitten vaan pohtimaan. Tässä tytöt, joilla molemmilla on sydän merkki eli rakkauslapsia kumpikin. Sydämet molemmilla syrjillään eli kyljessä ja toisellahan se sydän ihan oikeasti on syrjällään eli ylösalaisin.
Näistä sydämistähän se taisi lähteä lopullisesti. Sydämen kieli on musiikki, musiikki tuo muistoja, tuoksuja ja tunnelmia. Muistoja on mm toimittajana Seinäjoen tangomarkkinoilla silloin aikanaan Arja Korisevan ja Jari Sillanpään aikoihin.
Jos kaikki menee hyvin niin yksi pentu on menossa sydänystävän kenneliin siispä EI tangoa ruohikolla tai Seinäjoenmarkinoilla vaan "Tango Elopellossa", osoittamaan sydämellistä yhteistyötämme.
Toinen narttu on tavallaan palaamassa juurilleen hollantilaisen sydänystävän, "sisaren" kenneliin, mistä oma linjani on lähtöisin. Näistä samoista (kantanarttuni Seita)linjoista polveutuu Ruotsissa asuva isäpoikakin Ixus. Audrey Hepburn Belgiassa syntynyt hollantilais-englantilainen näyttelijätär haaveili aina pääsystä aamiaisellle Tiffanyyn. Minun "timanttikauppani" a ihanat aamiaiseni ovat olleet ja ovat Hollannissa Rollecaterdeel kennelissä; siispä tytön nimeksi tulee Take me back to Tiffany´s, kun tyttö palaa esiäitiensä maille.
Pojat sitten, ensimmäinen "vyötiäinen" kantaa isänsä merkkejä vyötä ja hännänpään pistettä. Siispä
siitä tulee nuoruusaikojen idolin laulun mukaan TuttiFrutti oh Ixus. Elvishän lauloi Tutti Frutti oh Rudy. Seuraava kaveri, joka on perinyt Ruskan isoisä Neron mustan toisen takajalan: tyypillinen mies sukat eriparia jaloissa. Se on rauhallinen kaveri, isoisoisän muistoksi vaikka ihana Plattersien "Twilight Time" kuvasarjan viimeisin saa ruotsalaisen isänsä kunniaksi Abban "Take The Chance on Me".
Vyötiäinen
mustajalka
Saapas sitten n'hdä, miten mieli muuttuu ja mitä mieltä uudet omistajat ovat.
ihana häntäviiva













maanantai 23. heinäkuuta 2018

Vitosten viikko



kertakäyttähanskat lämpöpulloina 

viisi pentua on syntynyt

 Pennut lähestyvät viikon ikää. Olen aina antanut emon ja pentujen tutustua toisiinsa ensimmäisen viikon ajan puuttumatta niiden "etsikkoaikaan"ja punnitsematta niitä päivittäin. Riittää, että pennut ovat pulleita ja lämpöisiä ja syövät ja voivat hyvin ja emo saa rauhassa pitää huolta uusista vauvoistaan.
Kesälomista ja helteistä johtuen tämän pentueen kanssa ei mennyt ihan niin kuin ruotsinkielisillä menee Strömsössä, ei vaikka Ruskan ylkä ja pentujen isä olikin hankittu ihan "oikeasta" Ruotsista ajamalla Ruskan kanssa muutama tuhat kilometriä helluntain aikaan velipojan luota toiselle. Sille ensimmäiselle ruotsalaiselle ei meidän suomalaistyttö "kelvannut". Isoisänsä Pekka (kasvattini) oli myös kuulemma valikoinut tyttönsä ja niin on käynyt muillekin, aina ei omistajan suunnitelmat osu ihan kohdalleen. Niinpä siis ajeltiin Ruskan kanssa eteläisimmästä Ruotsista keski-Ruotsiin helluntaiaattona uuden heilan luo ja sulhanen oli enemmän ihastunut kuin Ruska aluksi.
Ruska nimittäin luuli että Ice (se ensimmäinen ylkä) oli myös ehtinyt tänne, juoksi häntä heiluen pusimaan sulhasta ja peppu pystyssä leikkiin pyytämään. Mutta Ixuspa taisi ajatella, ettei tänne lauantai-iltana leikimään ole tultu ja tarttui morsianta vyötäröstä ja yritti aloittaa. Ruska taisi vasta siinä huomata, että "tällä jätkällähän on ihan eri otteet", se nolostui, laski häveliäästi häntänsä ja kirosi juhlavasti. Sain muutamaan kertaan selittää sille, että tämä on "SE OIKEA" ja sitten pantiin vauvoja alulle.
Nyt pentujen syntymän jälkeen olenkin naureskellut, että mahtoiko verenperintönä pennuille siirtyä automatkailun tarve, sillä tämä viisikkoni on jo nyt matkaillut vanhassa 80-luvulla tekemässäni farkkukassissa muutaman sata kilometriä; käynyt Vihtiä ristiin rastiin ja vieraillut "Isolla kirkolla" kahteenkin kertaan eikä niinkään mukavissa merkeissä.
Miksikö pentuja autoilutettiin; NO niitä voinut jättää yksin ilman emoa vastasyntyneinä kun emolle oli käytävä hakemassa apua muutamaankin kertaan ja pikaisesti. Meidät lannisti uskomaton epäonni; omalääkärin kesäloma, heinäkuun lomien aiheuttama kiire ja henkilökuntapula ensimmäisellä klinikalla ja hillitön helle. Näihin Ruskan ongelmiin vielä palataan virallisemmin myöhemmin, vitosilla ei ole ollut huolen häivää. Kahden pennun menetys synnytyksessä kyllä masentaa, mutta nämä vitoset vain ilahduttavat, ne syntyivät terveinä ja elinvoimaisina ja niittivät ihailua "Uudella kirkolla" ja olivat ensiluokkaisia autoilijoita. Kun pystyn, kerron matkoistamme läpi öisen maaseudun kipeä Ruska etupenkillä kassissa ja pennut takapenkillä omassaan. Kiitos ihanan eläinsairaala Aistin ja sen ystävällisen henkilökunnan Ruskakin selviää, vaikka jo välillä pelkäsin menettäväni sen, tänään ollaan jo niiiiiiiiiiiiiin voiton puolella, viiden päivän painajainen on Ruskankin osalta ohi, Vitosilla ei hätää ole ollutkaan. Suosittelen Aistia, siellä ei lomien aiheuttama kiire tuntunut asiakkaille asti tai sitä ei ainakaan osoitettu.
pojat hakeutuivat itse keskelle, tytöt reunoilla
sydän syrjällään
                                                        Huomenna vitoset viikon ja punnitaan, vertaillaan painoa syntymäpainoon. Nämä lapsukaiset panoivat keskimäärin enemmän kuin edelliset. Kaikki ylsivät melkein kolmeen sataan grammaan




sydän heittää volttia

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Ruskan vitosten ensi vaiheet.

Istun tässä lämmöstä ja valvomisesta puolipökerryksissä ja ihmettelen ja ole kiitollinen siitä, että nyt koko pelottava ja ahdistava vuorokausi on mennyt ja pentulaatikossa syö ja nukkuu mammaRuskan hoivissa viisi varsin tomeraa ja  nyt jo valmiin tuntuista vauvaa. Yön painajainen on ohi.
Kaikki alkoi oikeastaan jo edellisenä yönä kun Ruskan kanssa valvottiin ja läähäteltiin kuumuutta ja Ruska myös synnytyksen alkamista. Oikeastaan oli vaikea erottaa läähättääkö Ruska synnytyksen käynnistymistä vaiko pelkästään kuumuutta. No molempiahan se oli ja seuraavana päivänä, siis eilen sama jatkui, mutta polttoja ei kuulunut. Iltapäivällä otin tytön autoon ja ajoimme klinikalle. Ruska röntgattiin ja nähtiin, että vauvoja on 7-8 tulossa, tarkkaa määrää oli kuulemma vaikea sanoa, koska yhdessä "läjässä" näytti olevan yksi tai kaksi. Keisarinleikkausta pohdittiin, toinen lääkäri ehdotti sitä, mutta sitten päätettiin toisen ehdotuksesta kokeilla kalkkia ja oksitosiiniä ja niin saatiin varsinaisen piikityksen, varsin kovienkin kohdunkauan sisätutkimusten ja kehujen avulla syntymään viisi pentua ja leikkaus päätettiin jättää pois. Koko aikana Ruskamamma hämmästytti minua taas olemalla tosi cool ja suhtautumalla ympärillä hyörivään henkilökuntaan ystävällisesti, ei vinkunut, ei murissut ei uhkaillut, vaan riemastuneena otti suojiinsa jokaisen uuden tulokkaan saamaan ternimaitonsa.
Ensimmäisenä syntyi iltapäivällä varsin ponteva tyttö, joka heti omatoimisesti, kenenkään asettamatta sitä nisille, löysi "maitobaarille" ja sai ternimaitoannoksensa. Tämä pentuneiti muuten rääkäisi heti kuuluvasti sitä kuivattaessani ja ilmoitti oman "itte minä" tahtonsa. Kaikki viisi pentua, jotka siinä neljän tunnin aikana "piikitettin" ulos olivat hämmästyttävän reippaita ja kaikki painoivat muutaman gramman erolla lähes 300 grammaa.
Klinikka oli iltaseitsemältä menossa kiinni ja minut patistettiin kotiin oksitosiipiikkien kanssa yrittämään niiden kahden kohtuun jääneen syntymistä. Ruska parka ponnisti ja ponnisti, mutta synnytyskanavaan ei tuntunut ketään ilmestyvän. Niinpä puolitaöin oli tehtävä raskas päätös lähteä hakemaan taas apua ja yrittää pelastaa kaksi masussa vielä olevaa vauvaa tai ainakin Ruska.
Yksin ajo läpi lähes aution LänsiUusimaan, kehä kolmoselta Martinlaaksoon oli kokemus. Pennut olin pakannut 80-luvulla tekemääni farkkukassiin, missä kaikki pentueeni ovat syntymän jälkeen olleet turvassa, sinne mahtuvat myös lämpöpullot, kassi takapenille ja Ruska viereeni etupenkille. Eihän se ole suotavaa, mutta muuta ratkaisua ei ollut, sillä jos Ruska kuitenkin yhtäkkiä synnyttäisi sen toisen pennun, voisin heti ajaa tien sivuun ja putsata pennun ja laittaa sen sinne pentukassiin lämpöpullon viereen siskosten kanssa. Ruska kyllä ponnisti monta kertaa matkalla, mutta mitään ei tapahtunut, sensijaan se kyllä yritti pentujen luo kun ne ajon aikana kitisivät kassissa. Onneksi olin antanut Ruskan syöttää ne juuri ennen lähtöä ja pystyin pitämään Ruskan hihnan avulla paikallaan. Matka kesti runsaan puoli tuntia kun ei liikennettä juuri ollut.
Perillä Ruskaa taas tutkittiin peräpäästä, katsottiin ultralla pentujen tilanne. Silloin näytti siltä, että toinen oli jo menehtynyt, toinen vielä elossa. Keisarinleikkaus meni ripeästi, mutta se toinenkin, se oli tyttö, menehtyi juuri pöydälle nostettuna. Kun leikkaus oli ohi ja Ruska tuotiin nukutuspöhnässä pentujen luo, oli ihanan lohduttavaa katsoa niiden menetettyjen vauvojen sijasta tätä uutta Ruskan vitosten sakkia, miten hienosti ne hakeutuivat syömään ja hauskinta oli että ne automaattisesti hakeutuivat niin, että kolme poikaa oli keskellä ja tytöt reunoilla. Miesenergiaa keskiössä, nauroimme leikanneen lääkärin kanssa. Kanavassa oli kuollut poika poikittain ja se oli tulppana, ilmeisesti se myös vaikutti polttoheikkouteen
Kun pennut olivat syöneet ne pakattiin kassiin ja Ruska lähti kanssani hoippuen, pikku nukutuksesta päihtynyt väsymyksestä "puolikuolias" sankariäiti hoiperrellen autoon ja kohti kotia. Vaikka olin murheesta mustana, oli upeaa neljän aikaan aamuyöstä ajaa tyhjän kaupungin läpi ja ihailla aamu-usvaa ja auringon nousua Vihtiin tultaessa, kuunnella hiljaista musiikia ja miettiä elämän tarkoitusta ja monimuotoisuutta, iloja ja surujain, niistähän elämä koostuu ja kuitenkin voiton puolella on aina ollut tämä hullu ja hassu rakkauteni koiriin.
Nyt voin sitten tuleville pennun ostajille kehua, miten laajasti nämä Ruskan vitoset ovat autoilleet heti ensi hetkistään lähtien.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Viimeistä viikkoa viedään

Vuosi sitten käytiin ensimmäisen kerran hankkimassa "pentujen siemeniä" Ruotsista, silloin meillä oli epäonnea, eikä pentuja syntynyt onnistuneesta astumisesta huolimatta. Tänä vuonna sitten valittiin viimevuotisen ylkän Tjabon velipojat Ice tai Ixus. Niin kummallisia ovat näiden koirien toimet, että ihastumisesta huolimatta Ice tahtoi vain leikkiä, ei astua. Niinpä vaihdettiin toiseen velipoikaan ja se onnistui heti ensimmäisellä yrittämällä. Oli helluntaiaatto ja Ruskalla siis oli helluntaiheila!
Poikien kasvattaja kertoi, että myös näiden isoisä, oma kasvattini Ruotsissa Pekaksi nimetty hienoluonteinen Seitamamman poika, ei ollut astunut ensimmäistä hänen luokseen tullutta narttua. Ice siis toisti isoisän perinnettä ja astui pian sen luokse seuraavaksi tulleen hollantilaisneidin.  
 Ruskan ja Ixuksen tapaaminen Ruotsissa Motalassa siis onnistui ja ultrassa näytti, että pentuja olisi tulossa enemmän kuin muutama. Nyt ollaan enää vajaan viikon päässä pentujen syntymästä, tänään on raskauden 57. päivä ensimmäisestä astutuksesta laskien.Koira kantaa keskimäärin 58-63 vuorokautta ja jos tulossa on isompi pentue, synnytys yleensä ajoittuu tuon ajan alkupäähän. Ruska synnytti ensimmäisen pentueensa kun astutuksesta oli 60 vuorokautta. 

RLD F RLD N Chappers Especially For You "Ixus"


























Ixus on Ruotsissa asuva reipas nuori mies, joka on luonnekuvauksen Ruotsissa suorittanut
hyväksytysti. Ixuksen omistaa Ann Lönnqvist yhdessä koiran kasvattajan Anette Karlssonin
kanssa.Ixus on päivät töissä omistajansa kanssa koirien päiväkodissa ja toimii esimerkkikoirana mm. rally-tokossa.RLD N ja RLD F ovat koulutustunnukset
rally-tokosta.Näyttelyssä Ixus palkittu SERTillä. Lonkat A/A, kyynärät 0/0, silmät ok


Buffing Ruska Quibus "Ruska" C.I.B FI,SE, LV MVA PMJV-13, JV-13, V-14,HeW-14



Buffing Ruska Quibus "Ruska" C.I.B FI,SE, LV MVA PMJV-13, JV-13, V-14,HeW-14


Ruska on oma kasvattini, kahden Buffingkoiran jälkeläinen. Olen harrastellut sen kanssa vähän agilityä, Ruskan suosikkieste oli putki, olen tutustunut paimennukseen ja ennen kaikke harrastanut näyttelemistä (näyttelyitä siis). Luonteeltaan se alkaa olla vähän muumimammamainen, nyt kun sillä on jo yksi pentue, 8 vauvaa.  

Ruska on luonteeltaan iloinen, mutta ehkä vähän tosikkomainen, ehkä sen äitinä pitää sellainen ollakin. Ensimmäisestä schapestani Siiristä aina kuvittelin, että sillä on käsilaukussa lättypannu ja omenahilloa, Ruska taitaa olla perinyt sen käsilaukun. Ruska on suorittanut hyväksytysti MH-luonnekuvauksen, todettu ääniherkäsi, mutta läpäissyt senkin. Ixus-pappa taas on todettu laukaiuvarmaksi. Ruskan lapsista viisi on juuri läpäissyt paimennustaipumustestin hyväksytysti, mistä kiitos lankeaa myös pentujen isälle Toivolle. Ruska ja sen pennuista kolme on DNA testattu ja terveiksi havaittu. Tuleva pentue testataan myös. Ruskan lonkat B/B, kyynärät ja polvet 0/0 ja sydän ja silmät ok.

Ixus vetää
Ixus on töissä




Ixus on todella kiltti, erityisesti pennuille. Ixus on mukana koirien päiväkodissa, missä työskentelen ja missä koko lauma toimii i ongelmitta. Se osaa ottaa rennosti, olemme missä tahansa  sen kanssa ei tule ongelmia. Ixuksella on uskomaton kyky sopeutua mihin tahansa, kun on rauhallista, se rauhoittuu, päivittäisellä 3-4 tunnin lenkillä Ixus taas on aktiivinen. Kun treenaamme , se on kuuliainen ja  noudattaa käskyjä, mutta osaa se olla myös pieni pannahinen ja toimia omaksi parhaakseen ja aiheuttaa minulle harmaita hiuksia. Vaikka Ixus mielellään treenaakin, voi se ongelmitta ottaa rauhallisesti päivän parikin tekemättä mitään.  Mainio koira siis, sanoo Ann Lönnqvist. 

Nyt sitten vain jännitetään ja odotellaan. Jatkan tätä pentublogia aina kun jotain uutta tapahtuu.