 |
| kertakäyttähanskat lämpöpulloina |
 |
| viisi pentua on syntynyt |
Pennut lähestyvät viikon ikää. Olen aina antanut emon ja pentujen tutustua toisiinsa ensimmäisen viikon ajan puuttumatta niiden "etsikkoaikaan"ja punnitsematta niitä päivittäin. Riittää, että pennut ovat pulleita ja lämpöisiä ja syövät ja voivat hyvin ja emo saa rauhassa pitää huolta uusista vauvoistaan.
Kesälomista ja helteistä johtuen tämän pentueen kanssa ei mennyt ihan niin kuin ruotsinkielisillä menee Strömsössä, ei vaikka Ruskan ylkä ja pentujen isä olikin hankittu ihan "oikeasta" Ruotsista ajamalla Ruskan kanssa muutama tuhat kilometriä helluntain aikaan velipojan luota toiselle. Sille ensimmäiselle ruotsalaiselle ei meidän suomalaistyttö "kelvannut". Isoisänsä Pekka (kasvattini) oli myös kuulemma valikoinut tyttönsä ja niin on käynyt muillekin, aina ei omistajan suunnitelmat osu ihan kohdalleen. Niinpä siis ajeltiin Ruskan kanssa eteläisimmästä Ruotsista keski-Ruotsiin helluntaiaattona uuden heilan luo ja sulhanen oli enemmän ihastunut kuin Ruska aluksi.
Ruska nimittäin luuli että Ice (se ensimmäinen ylkä) oli myös ehtinyt tänne, juoksi häntä heiluen pusimaan sulhasta ja peppu pystyssä leikkiin pyytämään. Mutta Ixuspa taisi ajatella, ettei tänne lauantai-iltana leikimään ole tultu ja tarttui morsianta vyötäröstä ja yritti aloittaa. Ruska taisi vasta siinä huomata, että "tällä jätkällähän on ihan eri otteet", se nolostui, laski häveliäästi häntänsä ja kirosi juhlavasti. Sain muutamaan kertaan selittää sille, että tämä on "SE OIKEA" ja sitten pantiin vauvoja alulle.
Nyt pentujen syntymän jälkeen olenkin naureskellut, että mahtoiko verenperintönä pennuille siirtyä automatkailun tarve, sillä tämä viisikkoni on jo nyt matkaillut vanhassa 80-luvulla tekemässäni farkkukassissa muutaman sata kilometriä; käynyt Vihtiä ristiin rastiin ja vieraillut "Isolla kirkolla" kahteenkin kertaan eikä niinkään mukavissa merkeissä.
Miksikö pentuja autoilutettiin; NO niitä voinut jättää yksin ilman emoa vastasyntyneinä kun emolle oli käytävä hakemassa apua muutamaankin kertaan ja pikaisesti. Meidät lannisti uskomaton epäonni; omalääkärin kesäloma, heinäkuun lomien aiheuttama kiire ja henkilökuntapula ensimmäisellä klinikalla ja hillitön helle. Näihin Ruskan ongelmiin vielä palataan virallisemmin myöhemmin, vitosilla ei ole ollut huolen häivää. Kahden pennun menetys synnytyksessä kyllä masentaa, mutta nämä vitoset vain ilahduttavat, ne syntyivät terveinä ja elinvoimaisina ja niittivät ihailua "Uudella kirkolla" ja olivat ensiluokkaisia autoilijoita. Kun pystyn, kerron matkoistamme läpi öisen maaseudun kipeä Ruska etupenkillä kassissa ja pennut takapenkillä omassaan. Kiitos ihanan eläinsairaala Aistin ja sen ystävällisen henkilökunnan Ruskakin selviää, vaikka jo välillä pelkäsin menettäväni sen, tänään ollaan jo niiiiiiiiiiiiiin voiton puolella, viiden päivän painajainen on Ruskankin osalta ohi, Vitosilla ei hätää ole ollutkaan. Suosittelen Aistia, siellä ei lomien aiheuttama kiire tuntunut asiakkaille asti tai sitä ei ainakaan osoitettu.
 |
| pojat hakeutuivat itse keskelle, tytöt reunoilla |
 |
| sydän syrjällään |
 |
| sydän heittää volttia |
