Kaikki alkoi oikeastaan jo edellisenä yönä kun Ruskan kanssa valvottiin ja läähäteltiin kuumuutta ja Ruska myös synnytyksen alkamista. Oikeastaan oli vaikea erottaa läähättääkö Ruska synnytyksen käynnistymistä vaiko pelkästään kuumuutta. No molempiahan se oli ja seuraavana päivänä, siis eilen sama jatkui, mutta polttoja ei kuulunut. Iltapäivällä otin tytön autoon ja ajoimme klinikalle. Ruska röntgattiin ja nähtiin, että vauvoja on 7-8 tulossa, tarkkaa määrää oli kuulemma vaikea sanoa, koska yhdessä "läjässä" näytti olevan yksi tai kaksi. Keisarinleikkausta pohdittiin, toinen lääkäri ehdotti sitä, mutta sitten päätettiin toisen ehdotuksesta kokeilla kalkkia ja oksitosiiniä ja niin saatiin varsinaisen piikityksen, varsin kovienkin kohdunkauan sisätutkimusten ja kehujen avulla syntymään viisi pentua ja leikkaus päätettiin jättää pois. Koko aikana Ruskamamma hämmästytti minua taas olemalla tosi cool ja suhtautumalla ympärillä hyörivään henkilökuntaan ystävällisesti, ei vinkunut, ei murissut ei uhkaillut, vaan riemastuneena otti suojiinsa jokaisen uuden tulokkaan saamaan ternimaitonsa.
Ensimmäisenä syntyi iltapäivällä varsin ponteva tyttö, joka heti omatoimisesti, kenenkään asettamatta sitä nisille, löysi "maitobaarille" ja sai ternimaitoannoksensa. Tämä pentuneiti muuten rääkäisi heti kuuluvasti sitä kuivattaessani ja ilmoitti oman "itte minä" tahtonsa. Kaikki viisi pentua, jotka siinä neljän tunnin aikana "piikitettin" ulos olivat hämmästyttävän reippaita ja kaikki painoivat muutaman gramman erolla lähes 300 grammaa.
Klinikka oli iltaseitsemältä menossa kiinni ja minut patistettiin kotiin oksitosiipiikkien kanssa yrittämään niiden kahden kohtuun jääneen syntymistä. Ruska parka ponnisti ja ponnisti, mutta synnytyskanavaan ei tuntunut ketään ilmestyvän. Niinpä puolitaöin oli tehtävä raskas päätös lähteä hakemaan taas apua ja yrittää pelastaa kaksi masussa vielä olevaa vauvaa tai ainakin Ruska.
Yksin ajo läpi lähes aution LänsiUusimaan, kehä kolmoselta Martinlaaksoon oli kokemus. Pennut olin pakannut 80-luvulla tekemääni farkkukassiin, missä kaikki pentueeni ovat syntymän jälkeen olleet turvassa, sinne mahtuvat myös lämpöpullot, kassi takapenille ja Ruska viereeni etupenkille. Eihän se ole suotavaa, mutta muuta ratkaisua ei ollut, sillä jos Ruska kuitenkin yhtäkkiä synnyttäisi sen toisen pennun, voisin heti ajaa tien sivuun ja putsata pennun ja laittaa sen sinne pentukassiin lämpöpullon viereen siskosten kanssa. Ruska kyllä ponnisti monta kertaa matkalla, mutta mitään ei tapahtunut, sensijaan se kyllä yritti pentujen luo kun ne ajon aikana kitisivät kassissa. Onneksi olin antanut Ruskan syöttää ne juuri ennen lähtöä ja pystyin pitämään Ruskan hihnan avulla paikallaan. Matka kesti runsaan puoli tuntia kun ei liikennettä juuri ollut.
Perillä Ruskaa taas tutkittiin peräpäästä, katsottiin ultralla pentujen tilanne. Silloin näytti siltä, että toinen oli jo menehtynyt, toinen vielä elossa. Keisarinleikkaus meni ripeästi, mutta se toinenkin, se oli tyttö, menehtyi juuri pöydälle nostettuna. Kun leikkaus oli ohi ja Ruska tuotiin nukutuspöhnässä pentujen luo, oli ihanan lohduttavaa katsoa niiden menetettyjen vauvojen sijasta tätä uutta Ruskan vitosten sakkia, miten hienosti ne hakeutuivat syömään ja hauskinta oli että ne automaattisesti hakeutuivat niin, että kolme poikaa oli keskellä ja tytöt reunoilla. Miesenergiaa keskiössä, nauroimme leikanneen lääkärin kanssa. Kanavassa oli kuollut poika poikittain ja se oli tulppana, ilmeisesti se myös vaikutti polttoheikkouteen
Kun pennut olivat syöneet ne pakattiin kassiin ja Ruska lähti kanssani hoippuen, pikku nukutuksesta päihtynyt väsymyksestä "puolikuolias" sankariäiti hoiperrellen autoon ja kohti kotia. Vaikka olin murheesta mustana, oli upeaa neljän aikaan aamuyöstä ajaa tyhjän kaupungin läpi ja ihailla aamu-usvaa ja auringon nousua Vihtiin tultaessa, kuunnella hiljaista musiikia ja miettiä elämän tarkoitusta ja monimuotoisuutta, iloja ja surujain, niistähän elämä koostuu ja kuitenkin voiton puolella on aina ollut tämä hullu ja hassu rakkauteni koiriin.
Nyt voin sitten tuleville pennun ostajille kehua, miten laajasti nämä Ruskan vitoset ovat autoilleet heti ensi hetkistään lähtien.
