Ruskan lämpö alkoi päivällä heittelehtiä ja se oli muutenkin vähän tuskainen, mikä oli selvä merkki siitä, että elimistö valmistautuu synnytykseen. En uskaltanut koko yönä mennä nukkumaan, vaan istuin Ruskan kanssa ja katselimme tv:tä, kuuta ja kesäyötä. Jossain vaiheessa yön pimeimpinä (lue yksinäisimpinä) hetkinä olin ihan varma, että sillä on polttoheikkoutta, eikä se pysty pentuja synnyttämään. Välillä se nukkui, nukkui niin sikeästi, että piti oikein ravistella sitä huomatakseen, että se yleensä on hengissä.Apua onko se kuollut,
kummasti se yö vaan vierähti ja vasta aamukuudelta lämpö alkoi laskea, se on merkki, kun lämpö nousee normaaliksi, synnytys käynnistyy. Rauhoittuakseni otin opaskirjan ja luin sieltä sen seitsemännenkymmenennen kerran, mitä synnytyksessä tapahtuu. Ja siellähän ne kaikki oireet ja tapahtumat, mitä yöllä yhdessä koimme, olivat. Ruska vaan tekee kaiken niin rauhallisesti ja hitaasti, jopa juoksun aloittamisensa. Oma rakas kiltti Ruskaliinini. Se on uskomattoman kiltti, tulee kun kutsun lämmönmittaukseen ja tein sitä yöllä todella usein - anteeksi Ruska.Se antaa laittaa mittarin peppuunsa ja odottaa kiltisti piippausmerkkiä. Mulla on melkein yhtä hidas mittari kuin tuo Ruskakin, ei näitä hipaisumittareita, mutta Ruska senkin kestää. Ruskan isoisä Nero oli samanlainen, kerran eläinlääkäri sitä kehui ja sanoi, että se varmaan antaisi kiltisti vaikka pään leikata jos sille sanpoisi, että niin pitää tehdä. Ruskan isä Roopekin oli sellainen ja setämies Manu myös. No tässä rodussa näitä kilttejä herrasmiehiä riittää.
Yöllä laitoin aidat sänkyni ympärille, ettei Ruska pääse sängyn alle vauvojaan tekemään. Niillä kun on sellainen halu, että piiloon niitä vievät. Ensimmäinen narttuni Siiri synnytti sängyn alle ja siinäpä oli työ saada se pentu ehjänä pois sieltä, onneksi se oli pussissa. Toisen pentueennsa pennun Siiri piilotti pentulaatikon peittojen alle piiloon. Hurjin ja aika mieletön synnytys tapahtui rakkaalle kasvinkasvattajalleni Anitalle. Oli kamala rankkasade, eikä pentu meinannut millään syntyä. Tilasivat taksin lääkärille menoa varten ja siinä vaiheessa emokoira karkasi talon alle ja synnytti sen hitaasti syntyvän sinne talon alle. Ei auttamut muu kuin panna isäntä kaatosateessa kuravellissä ryömimään talon alle ja kalastamaan sekä emokoiran, että pennun turvaan. Pois peruuttaessa talon isäntä juuttui vatsakummustaan kiinni, koska olihan sitä tyypilliseen miehiseen tapaan. Oli siinä taksikuskilla ihmettelemistä kun yhdessä vetivät juuttuneen isännän talon alta voimalla, niin ja keikkakin peruuntui, koska synnytys käynnistyi. Siksi siis aidat sängynkin ympärille, Ruskamammalla kun on masua vaikka suomalaisen miehen kanssa kisailemaan. Ja jos meikämuija joutuisi sinne kurkottamaan ja juuttuisi - tietty - kadonneen vyötärönsä kohdalta kunnolla kiikkiin, niin kukas minut yksinhuoltajan sieltä vetäisi, kysyn vaan? No niin ja nyt kuumemittari käteen ja mittailemaan. Kestää, kestää tämä odotus, mutta onhan se sen arvoista. Hiljaa hyvää tulee.
