En ole vähään aikaan ehtinyt kirjoitella tänne blogiin, mutta nyt alkavat olla kaikki valmistelut uuden pentueenvastaanottamiseen valmiina. Ja sitä paitsi on jotain Ruskankin kanssa tapahtunut. Noin viikko sitten, kun odotuspäiviä oli 50, otin nämä kuvat lähetin ne Pentujen isälle ja ihanalle Saralle, koska Sara niitä pyysi.
Nyt on jo viikko vierähtänyt ja 57 päivä menossa ja masu on tästä vielä entisestäänkin kasvanut, tuntuu, että kohta jo maitobaarin hanat maata viistävät.
Näistäkin kuvistä näkyy, että vyötärö on menetty. Ruska on syönyt oikein hyvin ja minusta tuntuu, että se nauttii raskaudestaan kaksin verroin juuri siksi, että se saa syödä. Yleensä se on melkein jatkuvalla laihiksella ja syö kevyempää ruokaa kuin nyt ja nyt se nauttii. Vatsa on kuitenkin jo sen verran edessä, että välillä ei sinne mahdu niin paljon kuin se haluaisi.
Perjantaina meille oli varattu herpes-rokotusaika, ensimmäisen otimme pari viikkoa astutuksen jälkeen ja nyt juuri ennen synnytystä tukirokotuksen sille. Herpeshän on, kuten moni tietää sekä meissä ihmisissä, että eläimissä asuva inhottavuus ja jos pentue esim. synnytyksessä sen saa, se on kuolemaksi pennuille. Herpestapauksia on meidänkin rodussa jo ollut, varsinkin sellaisilla nartuilla, jotka paljon käyvät eri paikoissa, missä on muitakin koiria mm näyttelyissä, agilityssä siis juuri sellaisissa paikoissa missä mekin Ruskan kanssa ja missä on paljon erilaisia koiria.
Samalla kun olimme rokotuksilla ehdottivat, että ottaisimme röntgenin ja laskisimme pennut, koska synnytyksen alkaessa on helpottavaa tietää ja saada varmuus, ettei ketään ole enää syntymättä. Tässä tulos, kahdeksan laskivat ammattilaiset.
Kannattaa laskea kallot, mutta en siltikään ole ihan varma, osaanko laskea oikein. Panin facebooksivuilleni arvuuttelun, montako siellä on ja kovin moni laski yhdeksän, muutama jopa kymmenen. Muutama ehdotti huuhollin laajennustakin. Ruskahan itse on 10 pennun pentueesta, samoin sen isä ja äitikin. Tuo kahdeksan on tosi sopiva määrä, Ruskalla kun on noita maitobaarin hanojakin vain kahdeksan kunnollista, ylimmäiset kun yleensä eivät pennuille kelpaa. Emokoiralle on aina helpompi, mitä vähemmän pentuja tulee, olisin ollut kuudesta jo hyvin iloinenn tai oikeastaan toivonutkin sitä. Mulla kun on kokemusta monesta kymmenpentuisesta porukasta. Pienemmän porukan kanssa emo pääsee helpommalla ja kasvattaja sitten siinä vaiheessa kun on kakkojen lapioimisen aika, puhumattakaan pentujen sosiaalistamisesta, ja totuttamisesta tavalliseen elämään. Nyt sitten vain jännätään, koska se alkaa. Seita isoäiti synnytti ensimmäisensä 57 vuorokautta ja niitä oli 6, eli siis tänään, Ruskan äiti Quibus samoin 57 vuorokautta ja niitä siis oli se 10 porukka. Mittaan säännöllisesti lämmön sekä aamulla, että illalla, mutta vielä se ei ole alkanut heilahdella tai laskea, mikä on sitten se merrki synnytyksen käynnistymisestä ja kun lämpö nousee takaisin, se alkaa. Peukkuja.
