Olen iloisen ylpeä tästä jatkuvasta narttulinajstani, joista jokaisen on len tavannut henkilökohtaisesti ja saanut olla mukana päättämässä pentujen ostosta tuolla hieman myöhemmin.
Tässä on Rollecaterdeelin kantanarttu Warrig van Stamdolerna, jonka tapasin Henkin ja Rian luona kun olimme valisemassa ensimmäistä schapeani sieltä eli Amelie Sofieta, Amelin narttulinja alkaa myös Warrigista (se on hollantia ja tarkoittaa pörröistä ja takkuistakin) (lausutaan varreh). Warrigin tytär on Iete, ensimmäinen van het Rollecaterdeel, tuossa keskellä.
Iete oli kevyempi ja jalkavampi malliltaan kuin äitinsä Warrig, hänen tyttärensä Bente taas olisi mielestäni voinut saada hieman enemmän etujalkoja, tätä samaa toivon myös Benten tyttärentyttären tyttäreltä Ruskalta. Iete oli rauhallinen ja lempeä ja viihtyi aika paljon omissa oloissaan, koska oli silloin jo aika ikääntynytkin. Tyttärensä Bente sensijaan oli luonteeltaan kovempi ja aina kun menimme heille kylään ja Seita riemuissaan juoksi äitinsä luo, antoi Bente kyllä kuulla kunniansa, ettei sitä nyt ihan noin vaan rynnätä äitiä halaamaan, kun kerran on täältä lähdetty. Samaa luonnetta peri tyttärensä Seita.
Ieten tytär Bente vasemmalla. Benteltä minulla on kaksi pentua; Onnimanni yhdessä Anita Kurkon kanssa ja toinen kantanarttuni Seita van het Rollecaterdeel. Molemmat sekä Seita että Onnimanni ovat kansainvälisiä muotovalioita ja molemmat jo nyt koirien taivaassa. Bente muuten sain Ruotsista vierraillessamme Rian kanssa siellä sertit kolmesta eri näyttelystä ja kun Ria siten tuli Benten kanssa Suomeen ja sai sertin, siitä tuli kasoisvalio SE ja FI Cha.ja pärjäsi aina Hollannin klubinkin näyttelyissä.
Benten tytär Seita multivalio, elämäni koira,joka elokuun lopussa jätti meidät ja siirtyi esiäitiensä luo sinne koirien taivaaseen, missä kasvaa nakkeja puissa ja jätti valtavan ikävän jälkeensä.
Seita on saanut Hollannissa kaksi varasertiä ja yhden sertin ja sijoittunut Rotterdamin näyttelyssä Ryhmässä 6, siellä sijoitettiin 9:N koiraa ja minua nauratti sitä esittäessäni kun selostaja kertoi, että kyseessä on hollantilainen rotu, jota ei kukaan muu kuin hollantilainen osaa esittää.
Seita on tässä kuvattuna kasvattajansa ihanassa puutarhassa kesällä 2010, jolloin vietin kuukausia siellä. Seita antoi minulle neljä ihanaa pentuetta, joista kotiin jäi ensimmäisen pentueen esikoinen ja ainoa narttu Riitu ja viimeisen pentueen Quibus. Quibus suostui tekemään Roopen kanssa pentueen,.
Quibus sai viisivuotiaana aivokasvaimen ja se oli pakko panna nukkumaan vasta 5-vuotiaana.Quibus oli kymmenen pennun loistava äiti, joka enemmän kuin kukaan muu koiristani leikkiniiden kanssa, oli koko ajan tosi rauhallinen ja osasi nauttia niistä koko ajan. Quibuksen isä oli hollantilainen Stoffel, Stoffel kävi kylässä meidän luonamme kun asuimma Hollannissa, mukana oli myös Stoffelin isä Malle Swabber. oli ihanaa nähdä niitä ja katsoa, miten mahtavia he olivat pentuja kohtaan. Ria rakasti Quibusta Holannissa ollessamme, näki siinä Isoäiti Ieten, joka oli Rian mukaan fiksu koira ja samaa hän näki tässä tyttären tyttäressä. Quibus oli aika kevytrakenteinen ja pitkä kroppainen, se oli kahden maan valio. Ikävä on tätä haukkujaa.
Ruska on tämän tuntemani narttulinjan kuudes äitikoira. Se sai kahdeksan pentua kesällä (2016) ja pentueen isänä oli Toivo (Karvarallin Poppaskonsti), johon Ruska rakastui niin, ettei ketään muuta yrityksistä huolimatta edes huolinut. Toivon takana on toinen kanttanarttuni musta Amelie-Sofie ja Toivo on musta, kuten Amelie. Ruska on luonteeltaan iloinen hässöttäjä ja perinyt äidiltään välillä niin raivostuttavan tavan ilmoittaa kaikki tapahtumat haukkumalla. Ruska on isoäitinsä Seitan tavoin ollut näyttelyissä menestyjä ja malliltaan äitiään ja isoäitiään kropaltaan lyhyempi, eikä yhtä terävä kuin nuo kaksi.Ruska oli myös loistava äiti ja edelleen leikkii kotiin jääneen tyttärensä Sofie.Amelien kanssa.
Ruskan ensimmäinen pentue syntyi Paulan päivänä 22.6.2016 ja siellä on myös kotiin jäävä tämän narttulinjan seitsemäs narttu, jonka takana ovat siis molemmat ns kantanarttuni Seita ja Amelie-Sofie.
Yllätyspentueessa oli kaksi siniharmaata, neljä mustaa ja kaksi ruskeaa, mikä oli tosi yllättävää.
 |
| Tässä joukossa mukana myös se seitsemäs narttu musta Sofie-Amelie |
Quibus sai viisivuotiaana aivokasvaimen ja se oli pakko panna nukkumaan vasta 5-vuotiaana.Quibus oli kymmenen pennun loistava äiti, joka enemmän kuin kukaan muu koiristani leikkiniiden kanssa, oli koko ajan tosi rauhallinen ja osasi nauttia niistä koko ajan. Quibuksen isä oli hollantilainen Stoffel, Stoffel kävi kylässä meidän luonamme kun asuimma Hollannissa, mukana oli myös Stoffelin isä Malle Swabber. oli ihanaa nähdä niitä ja katsoa, miten mahtavia he olivat pentuja kohtaan. Ria rakasti Quibusta Holannissa ollessamme, näki siinä Isoäiti Ieten, joka oli Rian mukaan fiksu koira ja samaa hän näki tässä tyttären tyttäressä. Quibus oli aika kevytrakenteinen ja pitkä kroppainen, se oli kahden maan valio. Ikävä on tätä haukkujaa. 
