Olipa äitienpäivän aatto Salossa

Tässä Ruskan jengi; Vili, Fiiu, Poppis, Roger ja Busse

ROP kasvattaja ryhmä mitalit kaulassa ruusuke ja pokaali

Salon ryhmänäyttelyyn oli saatu oman rotuni kasvattaja ja erikoistuomari Godelieve de Wit-Bazelmans. Hän on ollut aktiivinen rodun kasvattaja jo muutaman kymmenen vuoden ajan. Hän on ollut mukana mm edistämässä rodun terveystutkimuksia, mm PRA silmäsairauden testaaminen on pitkälti hänen ansiotaan. Siksipä oli ihanaa, että sain ”huiputettua” Ruskan 10 kuukauden ikäisistä pennuista neljä poikaa Fiiun lisäksi arvosteltavaksi. Kiitos siis Tiina, joka toi Bussen, Minna-Mari ja Poppis, Kati ja Vili ja iso kiitos Tarjalle ja Mikalle, jotka tulivat Rogerin kanssa Rovaniemeltä ensin Tampereelle ja aamulla ”silmä kourassa” Saloon.

Koska tiesin rovaniemeläisten ajaneen koko eilisen päivän Tampereelle,  ja taas aamuvarhaisesta Tampereelta Saloon, en yhtään edes kehdannut marista, että minunkin piti nousta aamuviideltä. Piti ehtiä viedä vanhukset pissalle ja ruokkia ne ja huiputtaa näyttelyitä rakastava Ruska sisälle ja lahjoa se ja sitten vielä huijata Fiiu yksin autoon, se kun tiesi, että sisällä on namien jako. Edellisenä iltana oli melkein salaa laitettava teltta autoon, häkit ja näyttelytuolit ja muut tavarat, koska Ruska ainakin tiesi mistä on kysymys ja päätti tulla mukaan vaikka väkisin.

kasvattajaluokka vauhdissa

Saloon tullessani siellä jo olivat Tarja ja Mika ja ihana Roger (nimi tulee Federedistä, perheessä pelataan tennistä). Rogeria en sitten ollut nähnytkään muuta kuin kuvissa sen jälkeen kun se elokuun puolivälissä suuntasi uuden perheensä kanssa pohjoiseen. Jälleennäkeminen oli riemastuttava. Poika on säilyttänyt ihanan suklaanruskean värinsä, jota tuomarikin kehui ainutlaatuiseksi. Saa nähdä, miten muuttuu vanhetessaan, sillä schapendoeshan on vähän kuin kameleontti väri muttuu turkin vaihtuessa.
Roger juoksee tuossa kuvassa vasemmalla ensimmäisenä Tarjan kanssa, perässä tulee Fiiu, sitten Poppis ja kulmassa on kääntymässä Vili Katin kanssa.

Pantiin teltta pystyyn ja sinnehän sitten tulivat myös Busse ja Tiina, Busse on ollut koirakaveri mm leikki- ja näyttelykoulussa. tulivat Poppis ja mammansa Minna-Mari, joka onneksi oli toipunut aika hyvin flunssasta, ja onneksi oli pitkästä aikaa kaunis ja aurinkoinen sää, koska näyttely oli ulkona. Vili ja emäntänsä Kati tulivat myös, Vilin luonahan oltiin syksyllä ja näyttelyssäkin on nähty pariin kertaan Bussen ja Vilin kanssa. Mutta Poppis ja Roger olivat ensikertalaisia näytelmään. 

Ja siitä sitten vaan kehiin, kaikki 4 poikaa heti kun näyttely alkoi. Tarja ja Mika jännittivät (taisivat jännätä minua) joten minä lupasin esittää Rogerin, kehän ulkopuolella se menikin hienosti, mutta kun se nostettiin pöydälle, missä se ei ennen ollut ollut ja kaksi vierasta akkaa sitä tutkivat, niin Rogerhan pani hanttiin. Hollantilaiset tuomarit aina arvostelevat pöydällä, koska se mm visuaalisesti antaa koirasta oikeamman kuvan kun koiruus on silmien tasolla, eikä alhaalla maassa ja tietysti säästää tuomarin selkää kun ei tarvitse kumarrella. Kysyin luvan tuomarilta voimmeko vaihtaa omaan mammaan, ettei tule heti ensimmäisestä näyttelystä kauhukokemuksia. Lupa tuli jaTarja tuli ja hetihän siinä kävi ilmi, ettei oltu ensi kertaa ”pappia Kyydissä” niin hienosti se meni.

Koin muuten Rogeria pöydällä pidellessäni järkytyksen; MITÄ sillähän oli mahtavat takut takapuolessa. Mietin jo hätäpäissäni selityksiä tuomarille;  että ovat matkustaneet koko päivän ja plaa, plaa plaa. Mutta sitten välähti; Rogerhan on poika ja ne tosi kiinteät ja komeat takut olivatkin pojan pallit. Se siitä seuraa kun on tottunut vain tyttöjä esittelemään ja on muutenkin sekaisin pelkästä onnesta sada tavata kaikki ihanat Ruskan lapset.

Hienosti kaikilla meni ja Fiiukin sijoittui paras narttu kehässä neljänneksi ja sai jo toisen varaserttinsä. Se on nyt ollut kolme kertaa oikeassa näyttelyssä, saanut joka näyttelystä erinomaisen ja kaksi varaserttiä, kaksi tuomareista on olleet rotuun erikoistuneita, ihanan hämmästyttävää joka kerran. Ja sitten mentiin kasvattajaluokkaan Roger ensimmäisenä junnuluokan neljäntenä ja erinomaiset laatuarvosanat saaneet Poppis oli junnuissa kolmas, Vili toinen ja Fiiu. Koko värisuora, ruskea, siniharmaa ja kaksimustaa. Tuomari kehui ryhmää, sanoi, että eri väreistä huolimatta ovat niin rotutyypillisiä oikeita schappareita ja kehui päät ja liikkeet ja yhtäkkiä me olimmekin kolmesta ryhmästä paras, me kymmenkuiset Ruskan vauvat!  Iho kananlihalla ja posket kyynelissä kiersimme kunniakierroksen. Kevätallergian takia en pysty laittamaan ripsiväriä, onneksi sillä hyppelyksihän se kierros meni ja olisi ollut varsinainen näky vanha rouva mustan nartun kanssa mustin ripsivärisin poskin hyppelemässä.

Saimme kaikille ryhmässä olleille hienon mitalin sinivalkoisin nauhoin. Otettiin kuvia mitalit kaulassa ja pantiin pöytä koreaksi teltassa. oli pizzaa, suolaista ja makeaa torttua, mehua suklaata ja kanttiinista haettua kahvia ja Ruskan äitienpäiväkakuksi lähettämä prinsessakakku, vainshmapanja puuttui, mutta ihana tunnelma korvasi sen ja sain parhaimman äitienpäivälahjan jo aattona. Sanoinkin, ettö nyt saa hulttiopoikanikin anteeksi kun ei kuitenkaan kiireiltään muista äitiä. Sainpa pitkän nenän ja ruusupuskan jäneltäkin ja ihanan muiston näistä koiralapsistani ja heidän ihanista perheistään. Muisto, joka ei hevillä unohdu ja vaatii uusintaa.

Niin olivat veljekset kuin ilvekset, vaikea sanoa ovatko tässä Busse ja Poppis vai Roger ja Fiiu. Roger muuten keksi, että siskolikalla on alkamassa juoksu ja se jopa teki muutamia harjoituksia ja päälle päätteeksi nosti komeasti jalkaansa merkiksi kun velipojat vielä useimmiten tyttöpissaavat <3 Kiitos Olipa Ihana Päivä <3