Kun Ässät Kuttukuussa kävivät

Tästä oikeastaan kaikki alkoi. Paimenuspäivä Seutulassa.

Tämä Buffing S-pentue on alusta asti ollut poikkeuksellinen, yllätyksellinen, lennokas ja värikäs niin kuin Tikkurilan värikartta; mustaa, musta-valkoista, ruskeaa ja siniharmaata, niin kuin harrastamamme lentävät hollantilaisetkin. Poppiksen mamma Minna kirjoittikin FB-sivuille, että meillä synkkaa ja on hauskaa keskenämme. Olemme tapailleet montakin kertaa; Ensi tapaaminen luovutuksen jälkeen oli Katin ja Vilin luona Raisiossa, sitten on käyty monissa näyttelyissä mm. Salossa (sinne ajoi Rogerkin Rovaniemeltä), Pöytyällä, Hämeenlinnassa ja surullisen kuuluisassa Turun Elonäyttelyssä, missä me olimme paikalla, mutta tuomari loisti poissaolollaan, oli myöhästynyt koneesta jossain Keski-Euroopassa. Onneksi Camilla oli Castron kanssa paikalla ihanien kunnon voileipien kanssa ja Katillakin oli omat leipomuksensa, niin kuin aina. Mamma- Ruska seisoi ihastuneena ja niin pienenä lapsilaumansa keskellä silmissään ilme ”joko nämä nyt jo näin isoja, ihan kouluiässä jo”.

Ollaanko oikeasti paimenia ?

Tämä viimeinen ihana yllytyshulluus alkoi siitä, että sain ”huijatuksi” Koiramme- lehden kuvaaja - Ainon, joka kasvattaa käyttölinjaisia bortsuja, pitämään meille paimennuspäivän. Sanon huijaamiseksi siksi, että kiristin häntä lupaamaan kiireiltään meille kokonaisen paimenpäivän. Se oli ehtona sille, että olin Itä-Suomessa tuomaroimassa Ainon kasvatteja heidän leirillään. Älkääkä sanoko Ainolle, että olisin muutenkin mennyt, koska rakastan mätsäreissä tuomarointia ja kaikenlaisia koiria.                                                                    No se paimennuspäivä järjestyi ja siihen osallistuivat kaikki muut Spennut, paitsi Roger, jolla olisi ollutkin aika kohtuuton matka Rovaniemeltä Helsinkiin ja takaisin viikonlopun aikana. Ja siitä se sitten lähti. Kerroin isä- Toivon Katille meidän päivästä ja Kati, kun on harrastanut paimennusta ainakin kahdeksan vuoden ajan, vinkkasi paimennustaipumustestistä Kuopion suunnalla Vehmersalmella. Koiran pitää ennen 2-vuotispäiväänsä osallistua tähän testiin, jotta pääsee harrastamaan ja kilpailemaan lajissa ja saa tietää minkä sortin paimenia sitä ollaan.

Uskomatonta naisenergiaa ja innostusta !

Meillä Ässillä on yhteinen palsta Messengerissä, kerroin sinne tästä kokeesta, joka veisi töissä käyviltä sekä torstai, että perjantaipäivän ja uskomatonta mutta totta Kati ja Vili lupautuivat, samoin Tiina ja Busse ja Rogerkin ilmoittautui Rovaniemeltä. Fiiun kanssa meitä siis oli neljä. Pistin silmäni kiinni ja rohkeasti kirjoitin Minna-Marille, jolla oli työ- ja puintikiireet ja ilokseni hän vastasi heti, että uskoo pojan kanssamme pärjäilevän ”on se semmoinen kukkoilija”, sanoi Minna. Niin meitä oli viisi. Ilmoittautuminen onnistui ja mahduimme porukkaan. Yleensä sinne otetaan 20, loput jäävät ulkopuolelle. Näin syksymmällä ilmeisesti osallistujamäärät laskevat, meitä oli 12 ilmoittautunutta, joista yksi ilmoittautunut jäi pois.                                                                                                                 Ja sitten matkaan. Kati otti Vilin kanssa Poppiksen Turusta kyytiin, tapasimme Riihimäellä ja Tiinakin tuli sinne Bussen kanssa ja siitä sitten ajoimme letkassa kohti Tuusniemeä, missä yövyimme.  Katin mukaan Poppis ja Vili olivat niin hienosti autossa, että aika ajoin ei tiennyt koiria siellä olevankaan ja Vilikin oli kuulemma rauhallisempi kuin tavallisesti kun oli kaveri matkassa. Ennen kuin kukaan ehtii paheksua sitä, että poltimme menovettä kolmessa autossa yhden sijasta, sanon Tiinan olleen oikeassa kun sanoi, että näin monta koiraa samassa autossa on aika rauhatonta niistä jokaiselle ja pysähtyessä ne saivat leikkiä tuttujen kavereiden kanssa. Sitä paitsi kilpailupaikallakin koirat saattoivat rauhoittua erikseen autoissa.

Pysähdys Mäntyharjulla ; Busse ja Poppis Tiinan kanssa, Vili ja Kati ja Fiiu.

Nuorisobileet hotellihuoneessa

Kuuden tunnin syyskauniin ajon jälkeen pääsimme perille Tuusniemelle. Se on kongressipaikka ja siellä rakastetaan koiria, saimme esittelykierroksen koirat vapaana. Porukan uimarit Poppis ja Fiiu testasivat paikan uimalla kaikissa kolmessa kaivetuissa ankkalammikossa, joissa tietenkään ei ollut vaihtuvaa vettä. Tiinan arvelu tuli todistetuksi yöllä Tuusniemellä kun yövyimme samassa huoneessa tai paremminkin valvoimme samassa huoneessa kaikki kolme neljän koiran kanssa.                                                         
Meidän rytmiryhmä rallatti ja riehui pihalla sillä aikaa kun valmistimme Katin ja isännän kanssa iltapalaa ja kun tuli aika vetäytyä yöpuulle, ei se käynytkään niin kuin Strömsössä. Fiiu ahnepossu söi Vilin ruoat ja Poppis Fiiun ruoat. Poppiksen maha taitaa olla rautaa, Fiiulla ei. Niinpä puolentoista tunnin torkahduksen jälkeen juoksimme hätäkakalla neidin kanssa ulkona monta kertaa ihan aamuun saakka ja sisällekin lorahti. Vili ja Poppis puolestaan kilpailivat kuka korkeimmalle jalkansa nostaa, onneksi ei sieltä juuri muuta tullut kuin pari pisaraa ja kuumaa ilmaa ja meillähän oli siivousalan spesialisti Kati matkassa. Koko pitkä tylsä päivä autossa teki tehtävänsä, eikä vieraassa paikassa muutenkaan osaa rauhoittua, koira kun on tapaeläin. Pyjamabileet jatkuivat amuun. Ainoa porukan viilipytty oli Busse, joka viihtyi omassa häkissään koko yön.

Perillä Kuttukuussa, Roger tulee tervehtiään sisaruksia

Mika meni Rogerin kanssa testiin

schapemaisia paimenia

Aamupalan ja vahvasti sokeroidun teen jälkeen suunta Kuttukuuhun. Onneksi päivä oli kaunis ja syksyinen maisema värikäs kuin meidän sakkimme. Kaikilla perhosia vatsassa. Mika ja Tarja tulivat Rogerin kanssa ja sitten halattiin, ilmoittauduttiin ja arvottiin testausjärjestys. Fiiu sai ykkösen, Vili kakkosen, Roger kolmosen ja Busse nelosen, Poppikselle Tiina arpoi kutosen. Porukka jaettiin kahteen ryhmään, ensin viisi ja toisen ryhmän ensimmäisenä Poppis Tiinan kanssa.                                                                  Ensin oli ns tottisosio; meistä viisi meni ensin riviin ja tuomari tuli tervehtimään jokaista erikseen ja katsoi koiran suhtautumista ihmiseen, sitten pujoteltiin koko rivin läpi ja tuomari tarkkaili suhtautumista toisiin rivissä seisoviin. Sitten mentiin yksin tämän numero ykkösen eli Fiiun kanssa. Kävelin lammashaan aidalle ja takaisin. Fiiuressu kävi pikakakalla kiukkuisen masunsa kanssa aitauksen salaisimmassa kauimmaisessa reunassa ja se truuttaus taisi kuulua kauaksi, juoksi sitten sanomaan lampaille moi ja tuli kiltisti luokseni. Sitten mentiin lammasaitaukseen. Fiiu teki töitä tuomarimme Sinikan pyynnöstä ja sai olla irti, se kokosi lauman, paitsi juntturalammasta Matami nimeltään. Sinikan mukaan se lammaspannahinen näyttää hänelle paljon koiran omasta kyvystä ratkaista tilanteet. Fiiu meni rohkeasti lammasta päin ja tuuppasi sitä pepusta, pamautti tassut maahan ja hyppäsi eteenpäin vahvasti päättäneenä saada lauman kasaan. Kun Fiiun kuono oli matamin pepussa, se pissasi suoraan Fiiun kuonolle. Meillä vielä parin päivän ja monen pesun jälkeenkin haisee lampaan pissalle, mutta tyttö sai lauman kasaan ja osasi käyttää voimaansa, ei antanut periksi. Luontainen paimen, joka ymmärtää ohjaajaa sanoi Sinikka ja pani Fiiun heittämällä läpi.                                                                                           Velipoika Roger puolestaan ratkaisi tämän samaisen jukuripäälampaan ongelman niin, että koska se ei liikahtanutkaan, tuodaan sitten lampaat sen mäntin luo. Ja lauma oli kasassa nerokkaasti. Rogerista Sinikka sanoi, että se on iloinen tyypillinen paimenpoika kuin suoraan laulusta ”tein minä pillin pajupuusta” ja hyväksytty! Vili oli seuraavana Katin kanssa. Vili osoittautui varsin itsenäiseksi, jo ennen lampaiden luo menoa se meni, minne sitä huvitti Katin kutsusta huolimatta, sen arvostelussa Sinikka sanoo, että koira on hyvin itsenäinen ja haaste ohjaajalle. Vili on kuulemma jopa vähän laiskanpulskea ja sille pitää löytää todellinen motivaatio, ennen kuin alkaa töihin. Itsenäinen fiksu kaveri ja läpi meni. Bussella ja Tiinalla on aina ollut uskomaton kontakti, siitä näkee, että ovat Tiinan kanssa harrastaneet jos jotain. Kun Busse kävi tutkimassa lampaita aidan ulkopuolella, lampaat reagoivat, Sinikan mukaan Busse on vahva koira. Lammashaassa poika koko ajan kysyi Tiinalta ohjeita ja osoittautui velipoika Vilin kanssa itsenäiseksi, itsepäiseksi ja hieman laiskaksi tekemään töitä, sille piti lisätä vähän paineita työskennellä ilman ohjaajan ohjeita, mutta sekin toimi ihan oikein ja hyväksyttiin.  Viimeisenä oli vuorossa Poppis Tiinan kanssa. Poppiksen mamma on sanonut sitä kukkoilijaksi ja kutsuu äijäksi. Totta Minna-Mari; Sinikan mukaan Poppis on porukan aikuisin ja jo valmis paimen, tarvitsee jopa hieman jarrua ja varmaa ohjausta, ettei liikaa innostu. Poppis suoritti todellisen pikavierailun lammashakaan, sisään tultuaan heti esitteli kaikki poppaskonstinsa minuutissa ja koe oli hyväksytysti ohi! Oikea Poppaskonsti ! Ja oli niin nopea, ettei kukaan ehtinyt edes siitä kuvaa ottaa.

PAIM-T Sofie-Amelie Ruska

PAIM -T Sörkan Sälli ja Paim-T Snadi Poppaskonsti

Ylistystä Ruskan ja Toivon perimälle

Tuomarimme Sinikka on testannut ja kouluttanut schapeja jo vuosia, siellä Kuttukuussa ovat olleet paimenleirimme jo monen vuoden ajan ja niinpä Sinikka tuntee rotumme ja on ihastunut sen valoisaan ja leikkisään sekä sosiaaliseen luonteeseen. Sinikka on tarkka siitä, etteivät koirat pure hänen lampaitaan, enkä tiedä kyllä yhdenkään edes yrittäneen. Sanoi, että elleivät ne olisi tuollaisia tukkaeläimiä, hänelläkin sellainen olisi. Aurinko paistaa kehässä aina kun siellä on schape, sanoi Sinikka. Oikeassa on!  Sinikan mukaan schape on paimenena aliarvostettu, mm borderit ja aussit huomattavasti kovempina ovat nyt muodissa.                   Minulle kasvattajana tämä päivä

oli uskomaton lahja; nähdä kasvattini, kuulla niiden luonteista ja nähdä miten ympäristö ja kotiolot ovat vain tehneet niistä sen iloisen ja fiksun karvapallon, mitä ne ovat. Lämmin kiitos Tarja ja Mika, Minna-Mari, Tiina ja Katriina tästä luonnetestistä ja yhteishengestä. Niin ja kuvia saa lähettää lisää.

PAIM-T Snadi Poppaskonsti aca Poppis, PAIM-T Sörkan Sälli aca Vili, PAIM-T Sofie-Amelie Ruska aca Fiiu,               PAIM-T Roger - myös Roksu, PAIM-T Sieppari Ruispellossa aca Busse