Rakasta vaivaa

 Tästä se alkoi, surullisesti niin, että menetimme kaksi pentua ja olin menettää myös rakkaan Ruskani. Kuva on otettu klinikalla ja iitä voi laskea, että viisi pentua on syntynyt. Lämpöpulloina ovat lämpimällä vedellä täytetyt   kertkäyttöhanskat.
Onneksi Ruska oli odotuaikanaan tosi hyvässä kunnossa, että kesti rankan synnytyksen ja vielä sen jälkeen keisarinleikkauksen ja kohdun poistonkin eivätkä kahden leikkauksen tikit maitoa täynnä olevien kuumottavien nisien välissä piilossa, tulehtuneet vaikka oli helle ja mätäkuu. Ahkera suihkuttelu auttoi ja piti haavat sopivan pehmeinä.

Tässä poseeraavat kuuden viikon kasvattelun jälkeen Buffing T-vitoset.Vyyhti, Nestori Diva, Hugo ja Hermansson.
Ylihuomenna vitoset täyttävät sen sallitun 7 viikkoa, jolloin niiden on lupa lähteä kohti uusia seikkailuja.
Eu-määräysten takia tänne vielä jää
Hollantiin lähtevä Diva odottamaan matkustuslupaa rokotusten, passin ja varoaikojen täyttymisen jälkeen.

Olemme usein monen kasvattajan kanssa puhuneet siitä, että ainakin tällä rodulla tuo seitsemän viikkoa on ns "korkea aika" lähteä avaraan maailmaan. Viiden viikon jälkeen nämä pannahiset ovat niin tottuneet omaan pentulaatikkoonsa, vaikka sen on suurentunut yli puolella, ja sama koskee pihalle tehtyä aitausta, että ne kurkku suorana vaativat oikeuksiaan päästä nauttimaan talon avoimista ovista, nuuskimaan kaikki kengät eteisessä ja pisumaan ja kakimaan jokaiselle matolle ja aina sanomalehden viereen. Ja kun kerran olet antanut ns "piruille pikkusormen", ne vaativat sitä tietysti jatkuvasti ja pitävät sitä oikeutetaan.
 Vaatimukset eivät suinkaan ole suloisia pikku inahduksia, vaan  huuto pysäyttää kerralla veret uupuneelta kasvattajalta, joka pestyään lattiat, ladattuaan pesukoneen, ulkoilutettuaan perheen muut koirat ja banaanin kiireessä haukattuaan on torkahtanut puolikuoliaana nojatuoliin.Silti rakastan tätä. Ruotsinkielessä on ihana, äitini käyttämä sanonta kärt besvär eli rakasta vaivaa. Tykkään <3