
Olen monasti kehunut, miten rauhallinen ja kiltti tämä pentue on, ne ovat jo pitkään nukkuneet monen tunnin yöunia, tosin nukahtavat jo alkuillasta seitsemän jälkeen ja alkavat sitten aamuyöstä vaatia päästä vapauteen, nyt kun ovat päässeet vapauden makuun. Sadepäivinä meillä on sisällä ollut niin sanotusti avoimet ovet ja tunnustaa täytyy, että kyllä näitä vitosia on vaikeampi paimentaa kuin kokonaista kapallista kirppuja. Niin nopeasti ne katoavat täpötäyteen ahdetussa olohuoneessa tuolien ja sohvien alle tutkimaan, olohuoneeseen kun on makuuhuoneesta ahdettu pentulaatikon tieltä koirasohva ja nojatuoli.
Reippaita ja ulospäin suuntautuvia pentuja. Pusun saavat kaikki, jotka talossa käyvät.
Minusta on aina ollut tärkeää, että uudet omistajat käyvät pariinkin kertaan tapaamassa uusia perheenjäseniään ja pennuille se on hyvin tärkeää, niillä kun on hajumuisti.

Nyt kuvattiin perjantaina kahden kuvaajan voimin ja lauantainakin otettiin kuvia, niitä on nyt koneen muistissa vaikka toisille jakaa.
Näissä kuvaus sessioissakin luonteet paljastuivat. Ehkä varmimmin seisoi Herra Hermansson ja agilitykoiraksi menevä Nestori. Kolmas poika tämä "värikylläinen erilainen nuori" Hugo tahtoi kyllä tehdä jotain ihan muuta kuin seistä paikallaan kuvattavana.
Kaikenkaikkiaan nämä kaikki ovat niin ihanan sosiaalisia ja rakastettavia, niinkuin kuvastakin näkee. pusittavaa porukkaa kaikki.
Tänään kävi eläinlääkäri laittamassa vaadittavat tunnistamissirut ja otettiin mydogdna testit, josssa selviää mm rodun silmäsairaus PRa, tosin molemmat vanhemmat on testattu, ne eivät kanna tätä silmäsairautta. Siinä testataan myös muita sairauksia, joista uusin rodulla on ns HUU uraattivirtsakiven muodostumiseen johtava kivulias munuaistauti. Ruskamamma on testattu, se on terve, mutta isäpoikaa ei ole testattu, joten varmistetaan sekin näin. Siinä muuten sitten oli pennuilla ihmettelemistä kun ensin laitettiin lapojen väliin mikrosiru ja sitten kolmella eri pulloharjalla rassattiin poskionteloa. Hugoa eläinlääkäri kehui eniten, sillä oli hienot anteliaat poskipussit, eikä se muutenkaan regoinut. Nyt koko sakki vetää autuaan unia ulkona ja mammaRuska lepää sisällä rauhassa ja odottaa, että pennuilta taas jää lautaselle jotain parempaa syötävää kuin mitä se itse saa. Ruska tosin syö ihan samaa penturuokaa kuin pennutkin, mutta varmasti pentujen lautasella on "ruohokin vihreämpää".