sosiaalistutaan jo nyt

Lauantaina aamupäivällä satoi ja pennut joutuivat olemaan sisällä. Selvästi ne ovat jo kyllästyneet samaan olotilaan ja kun aurinko iltapäivällä taas tuli esiin, pääsivät pennut ulos ja sen huomasi. Ne kirmasivat juuri niinkuin keväällä ensi kertaa hakaan pääsevät vasikat.
Eniten ehkä riemuissaan pentujen ulospääsystä oli niiden isosisko Fiiu. Fiiu on kovin leikkisä, Ruska ei ole koskaan oikein osannut leikkiä leluilla, eikä Ruskan äiti Quibuskaan, isoäiti Seita kuului samaan kastiin. Fiiu puolestaan on leikkinyt ja hajottanut alkutekijöihinsä vanhempien koirieni jokaikisen lelun ja kaivannut leikkiseuraa ihan selvästi. Nyt sillä on sitten viisi reipasta vinkulelua leikkikaverina. Sisällä makuhuoneessa Fiiu ei halua mennä niiden aitaukseen leikkimään. Olen miettinyt, mahtaako se johtua siitä, että alkuaikoina sillä ei ollut lupa pentujen luo mennä. Nyt kun pennut ovat ulkona Fiiu on onnellinen.
Uskomattoman nätisti se osaa suhtautua pentuihin ja ihan selvästi opettaa niille leikkiinkutsua ja lähestyy niitä kunnioittavan varovasti. Kun pentu yrittää kurkistaa masun alle katsoakseen, onko siinä baarissa jotain erilaista tarjolla kuin äitikoiralla, se ei ärähdä, siirtyy vaan vähän nolona sivummalle ja aloittaa uuden leikkiin kutsun.

 Ihanasti näissä pennuissa on myös taistelutahtoa, muistan ujon pikkulikkani Riitun, joka ei ikinä tarttunut mihinkään leluun kiinni, vaikka sitä olisi kuinka houkuttanut leikkimään, siitä tuli oikeasti ujo ja hiukan pelokas kaikkea uutta kohtaan. Otan myös syytä niskoilleni, olin siihen aikaan isona pomona TV 1:ssä ja minulla oli oma ohjelmani ja toimin tuotttajana aika moneen ohjelmaan. Illalla ei ollut riittävästi aikaa lähteä sosiaalistamaan pientä metsäläistäni. Asuimme metsän laidassa ja naapureitakaan ei juuri ollut. Siksi korostankin uusien kokemusten merkitystä kasvavalle pennulle.
Nämä vitoset seuraavat hanakasti lelua, jota liikuttelen, murisevat kun vingutan sitä, tarttuvat kiinni ja hyökkäävätkin liikkuvan lelun kimppuun ja ravistelevat sitä hengiltä, lähestyivät rohkeasti myös mustaa isosiskoaan, silloinkin kun sen ensimmäistä kertaa näkivät jo neljän viikon ohitettuaan.
Leikit siis kasvattavat pentua ja emon lisäksi uudet kontaktit ovat tärkeitä. Jos nyt pitäisi mainita porukan rohkeimmat, niin ne taitaisivat mennä juuri syntymäjärjestyksessä. Ensimmäisenä syntynyt tyttö, joka muuttaa Hollantiin ja saa nimekseen Diva ja toisena syntynyt ruskeaksi muuttuva Hugopoika. Hugon kanssa rohkeudesta kilpailee ja melkein voittaakin turkulaistuva herra Hermansson. Nämä herrat H jaksavat painia ja rähistä keskenään kuka milloinkin yllä kuka päällä. Porukan älykkö on kolmas poika Nestori, se ensimmäisenä keksi miten lautaselta syödään velliä ja taisi se olla ensimmäinen myös sanomalehdelle pisumisen keksijä. Toinen tyttö on suloinen ja niin kovin naisellinen Divaan verrattuna. Se pääsee leikkimään isoon laumaan ja saa paljon leikkikavereita. Hermanssonillekin on seuraa luvassa ponin kokoinen mustaterrieri ja monta, monta kissaa.Kyllä siinä luonnetta vaaditaankin. Onneksi sitä on.Toistaiseksi vielä harjoitellaan

 elämäntaitoja täällä kasvattajan luona ja nukutaan ulkoilmassa, ja aina mieluummin ruohikossa kuin pehmeässä häkissä.