tiistai 7. elokuuta 2018

Elämä alussa

Pentulaatikossa vietetään syntymäpäiviä huomenna. Ruskan T-pennut täyttävät kolme viikkoa ja mammaRuska 6 vuotta. Sankaritar saa kakkua, ison halauksen ja runsaat kehut.
Sankaritar on viime päivinä osoittautunut entistä huolehtivaisemmaksi emoksi. Parina ensimmäisenä viikkona Ruskaparka oli vielä toipilas, söi pitkän antibioottikuurin ja kärsi helteestä. Silti se syötti ja hoiti vauvansa niin huolellisesti, että ne kasvoivat suorastaan silmissä. Myös pennut tuntuivat kärsineen helteestä, yhteen aikaan jo luulin, että Ruskan maito ei riitä, koska pennut olivat rauhattomia. Sitten huomasin, että rauhattomuus ja itkuherkkyys iski niihin iltapäivällä, jolloin aurinko oli paistanut peltikaton ja talon seinän tulikuumaksi.  Vastasyntyneet ovat herkkiä vedolle, enkä siksi uskaltanut avata makuuhuoneen ikkunaa, koska pentulaatikko on suoraan ikkunan alla.
Onneksi oli tuuletin, joka pyöritti ilmaa ja yötä kohti lämpö laski ja pennut rauhoittuivat.

aamuherätys

kolmantena syntynyt narttu

ensimmäisenä syntynyt narttu













Kun kahden viikon virstanpylväs oli ohitettu, uskalsin jo avata ikkunaa ja vaihtaa huoneilmaa. Ruska näyttää voivan paljon paremmin, vaikka lämpöä sillä edelleen.
Pennut ovat valtavan rauhallisia ja tyytyväisiä ja yöunet senkun pidentyvät. Nyt alkavat jo luonteetkin erottua. Mitään itkuhälyttimiä nämä eivät ole, sensijaan uusia äänikokeiluja jo kuulee. Ne murisevat ja haukahtelevat ja ovat yhtäkkiä myös keksineet, että täällä laatikossa on muitakin kuin se maitobaarin pitäjä, muutamana aamuna on ollut liikttavaa kuulla pientä tuhinaa laatikosta ja kurkata kun ne leikkivät keskenään ja tutustuvat toisiinsa. MammaRuskan tulo saa sitten vipinää tassuihin.
Ruska on öisin viipynyt kauan lastensa kanssa, välillä se nukkuu laatikossa kaikki pennut kaulallaan tai nisä tuttina suussa.