Arki on alkanut sujua hienosti. Fiiu on rakastunut pieneen lapseensa Upponalleen ainokaisena syntyneeseen. Aika ajoin saa vahtia ettei se nuole ja putsaa vauveliaan niin innokkaasti, että iho hajoaa kun niitä muita hoivattavia ei ole.
Minulla tosiaan ei ole kokemusta kovinkaan pienistä pentueista, saati yhden pennun pentueesta. Ymmärrän parinkymmenen vuoden kokemuksella, että esim mammakoiran ruokinta yhden imetettävän kanssa on erilaista kymmenen pentueen ruokintaan verrattuna sekä mamman että lapsen kannalta, mutta miten estää pentua imemästä koko ajan, varsinkin kun tämä mammakoira oli varustautunut kymmenellä täydellä tonkallisella maitoa isollekin pentueelle. Täältä riittäisi maitoa muillekin, jos tarvetta tulee, sinne varaemojärjestelmään on informoitu, toistaiseksi ei tarvitsijaa ole ilmennyt ja toki se maidontulo pikkuhiljaa ehtyy, ei edes tämä pikkuinen veli Ponteva kaikkea pysty hyödyntämään. Nyt kun pikkumies on kolmen päivän ikäinen alkaa äidin ja pojan elo tasaantua.
Tänään Fiiuli suostui jo ihan pienelle lenkille oman pikkupihan ulkopuolelle ja käytiin tervehtimässä naapurin kissatätiäkin. Fiiu tosin joka käänteessä kokeili kurvata pentulaatikolle päin.
Olen Ollut huolissani myös siitä, ettei tällä pikkuisella ole yhtään kaveria laatikossa, ensimmäisinä viikkoinahan ne nukkuvat yhdessä kasassa toisiaan lämmittäen, no nyt nukutaan mamman karvoissa ja laatikko on täynnä lämpöpulloilla täytettyjä "muka"karvakavereita. Tänään sattui Facebookissa silmään yhden arvostamani pitkän linjan kasvattajan lohdutus, hänellä oli myös yksin syntynyt. Hänen mukaansa nämä kohdussa ainoina kasvaneet eivät osaa toisia kaivata. Jos taas pentueesta muut kuolevat synnyttyään, se yksin jäänyt osaa niitä poistuneita kaivata. Lohduttaa uskoa niin. Pitää vaan totuttaa pentu entistä enemmän ihmiseen ja onneksi kodissa, minne se muuttaa ja saa nimekseen Bruno, on kaksikin lasta ja myös vanhemmat ovat koiraihmisiä, joten kavereita ja hellittelyä piisaa.Herra Mustiainen on nostanut painoaan vauhdilla ja nukkuu toki vielä suurimman osan ajastaan.
Luonnettakin on jo ilmennyt. Yritin siirtää pikkumiestä toiselle "hanalle" maitobaarissa, mutta herrapa ilmoitti tahtonsa kitisemällä ja vaihtoi siihen paikkaan, minkä ITSE oli valinnut. Päivittäinen punnitus on meidän hellittelyhetkemme, mammakoira tosin on vielä aika tiukasti eri mieltä siitä, kuka vauvaa hoitaa. Hoitotoimenpide menossa, valkoiset nilkkasukat ja valkoinen kravatti kaulassa ovat herrasmiehen merkki. Siisti pitää olla vaikka ikää on vasta 3 vuorokautta.
