Keskiviikkona sitten saatiin neljännen testin tulos (arvot nousivat tosi hitaasti). Tiistain arvo oli sitten jo sitä luokkaa, että lääkäri ehdotti vierailua sulhasen luokse Vesivehmaalle.
Ajettiin Toivon luokse. Toivo olikin todellinen herrasmies, ei mitenkään tyrkyttänyt itseään vaan lähestyi kauniilla leikkiinkutsulla. Ruska puolestaa oli täysin valmis, se käänsi häntäänsä ja työnsi peppunsa ihan Toivon nenän eteen - varsinainen "Puskaleena", ei ole kukaan nartuistani noin häpeämättömästi käyttäytynyt, Seita mumminsa tosin aikanaan käänsi peppunsa kun vain koiran näki, muttei ihan sentään suuhun tupannut sekään. Astutus ei ensimmäisellä kerralla onnistunut, siinä pohdittiin kummassako on vika, vai onko kummassakaan ja luvattiin palata seuraavana päivänä.
Seuraavana päivänä Toivo oli vieläkin vähemmän kiinnostunut, vaikka Ruska tuppasi peppuaan taas häntä sivussa suorastaan silmille. Ruvettiin jo miettimään varaurosta, joka Katin mukaan oli varsinainen sikailija, eikä lupaa kyselisi. Ajettiin lähellä asuvan uroksen luokse ja se kyllä yritti, muttei sekään onnistunut. Ruska suorastaan raivostui kun se uros ei ollutkaan hänen ensirakkautensa Toivo. Ruska antoi äijän kuulla kunniansa, hyökkäsi kohti, raastoi turkista ja näytti tosiaan ETTEI TÄMÄ OLE HÄNEN PENTUJENSA TULEVA ISÄ! No koska kumpikaan uros ei ollut onnistunut, kääntyi syy Ruskaan. Se ei joko ollut valmis tai sen juoksu ei tulisikaan kunnolliseksi. Mietittiin jo keinosiemennystäkin, mutta peruttiin se onneksi. Kun kyse oli ensikertalaisista, eikä muutenkaan keinosiemennys ole suositeltavaa, minusta koirien pitää astua normaalisti. Ajettiin taas parit tunnit kotiin - Onneksi !
Sillä seuraavana päivänä hain Toivon kodistaan salaiseen tapaamispaikkaan metsään laavulle ja Ruska osoitti selvästi, että tämä on SE OIKEA ! Ensin ne molemmat juoksivat ja leikkivät keskenään, näytti jo siltä, ettei kumpikaan ollut kiinnostunut. Sitten Ruska vaan käänsi peppunsa Toivolle, pani hännän sivuun, Toivo hyppäsi ja siinä se oli - kaikessa rauhassa kunnon kaunis astuminen, eikä meidän Katin kanssa tarvinnut mitenkään osallistua alkutouhuihin, itse osasivat kääntyäkin kiinni jäätyään. Siinä me sitten halattiin tätä morsiusparia ja tunnustan, että itkin. VOI MITEN TOIVONKAAN SEN ONNISTUNEEN !
Jos astutus nyt onnistui ja meille vauvoja syntyy, on selvää, että siitä tulee Vesivehmaan Jenkka-pentue ja nimet sen mukaan:
Tytöille olen löytänyt musiikillisia nimiä, mm Seiskarin kaunis Siiri, Savotan Sanni, Suhmuran Sandra ja Saariston Sirkka, sopisi myös Savonmuan Hilma, siinä kun on tuo tämän pentueen järjestyksestä kertova alku S-kirjain. Pentue syntynee juhannuksen tienoilla, joten Saarenmaan Valssi voisi sopia morsiusvalssiksi ja pojalle taas Säkkijärven Polkka, Sörkän Sälli (katupoikalaulusta)ja kun minulla on ollut tapana aina laittaa emän nimi yhden pennun roiseksi nimeksi niin, voisihan se olla vaikka Satumaan Ruska. Nyt vaan odotellaan muutama viikko, sitten mennään ultraan ja tiedetään, onnistuttiinko.Ja sitten taas odotellaan .
