Kaksi urosta; musta ja ruskea etsii vielä kotia

Tänään  pennut täyttävät kolme viikkoa. Paljon on tapahtunut. Ne ovat saaneet ensimmäisen matokuurinsa, maistaa raakaa lihapullaa ja ennen kaikkea niiden nimet on kirjoitettu Suomen Kennelliiton rotukoirarekisteriin. Vasemmalla ruskeat pojat Skuuppi ja Skumppa. Skuuppi eli etusivun juttu sopii tälle kaverille, koska tähän pentueeseen ei todellakaan odotettu ruskeita pentuja, se oli siis jymyjuttu eli Skuuppi ja erikoinen väri oli myös syy avata Skumppapullo sekä värin että hyvin sujuneen synnnytyksen vuoksi.

 

Tämän pentueen "erilaiset nuoret" eli ainoat kaksi siniharmaata (ne syntyvät mustavalkoisina) poikaa taas saivat nimensä stadin kielen mukaan, koska olen henkeen ja vereen hesalainen, vaikka Vihdissä asunkin.
Äitini on syntynyt Sörnäisten Rantatiellä eli Sörkassa (stadilaisittain nimenomaan Sörkka). Tässä siis Stadin kundi ja Sörkan Sälli.

 Pentueen ainoat kaksi tyttöä. Stadin Friidu ja suuren ja menestyneen isoisoäitinsä Amelie-Sofie van het Rollecaterdeelin kunniaksi nimetty Sofie-Amelie Ruska. Minulla on aina ollut tapana jättää kotiin jäävän tytön nimeen myös sen äidin nimi eli tässä tapauksessa kolmas nimi on Ruska, vaikkakin tyttäreni pani kovasti hanttiin, että Ruskaksi pitäisi oikeasti nimetä ruskea koira, mutta onneksi minä päätän, eikä sitä muuten käytetäkään kuin virallisissa yhteyksissä.


Viimeinen pari; mustat pojat Snadi Poppaskonsti, isänsä Karvarallin Poppaskonstin mukaan nimetty porukan pienin mustiainen. Vieressä isompi poika, jonka nimestä olen aina haaveillut kunhan S-pentueeseen asti pääsen (pentueen alkukirjain on tapana nimetä aakkosjärjestyksessä).  Olen jo teini-iässä lukenut ihastellen Salingerin nuorisoromaanin Sieppari Ruispellossa, jonka Pentti Saarikoski käänsi ansiokkaasti stadin murteella. Siispä Sieppari ja kapinallinen nuorisoni vanhenevan kasvattajan kunniaksi. 

  

 Nyt kun kävelyharjoitukset jo sujuvat aina vain paremmin, ne ovat alkaneet myös huomioida toisiaan. Näkevät, että laatikossa on muunkinlaista elämää kuin vain kävelevä maitobaari. Tässä ensimmäiset leikkiin kutsut. Osa myös leikkii vierssä makaavan pitkän pehmeän lelukoiran kanssa. Sen päällä myös nukutaan  ja sen hännästä vedetään, kasvattaja vaan ei ehdi aina kameraansa ottamaan kun jotain tapahtuu.

Viime yönä harjoiteltiin jo pitempiä yöuniakin. Ne nukkuivat hiljaa lähes viisi tuntia, niin pitkään oli hiljaista, että sekä mammakoira että kasvattaja jo alkoivat huolestua, miksi on niin hiljaista, vaikka juuri se hiljaisuushan kertoo että kaikki on hyvin.
Tänään on kolmiviikkoispunnitus ja kasvattajan kauhu: kynsien leikkuu 4X8 eli 32 pienen pientä tassua täynnä tosi teräviä kynsiä, kertaalleen niitä on jo lyhennettykin, etteivät revi emoa imiessään ja nyt taas !!!!