Pari viikkoa H-hetkeen

No niin, On jäänyt muutama viikko kirjoittamisessa väliin, ja H-hetki lähestyy hurjaa vauhtia.
Ruskan masu senkuin paisuu, mutta muuten se voi oikein hyvin ja syökin taas kunnolla, hellepäivinä ei ruoka oikein maistunut. Koska se on aika runsaskarvainen tyttö (tulee isäänsä Roopeen ja isoäiti Amelie- Sofieen, se kyllä kärsi kuumuudesta, koska sillä masussaan on lukematon määrä pieniä pattereita lämmittämässä. Muuten on reipas ja yhtä puuhakas kuin silloin kun masu ei vielä ollut kasvamassa. Välillä se kyllä katselee kasvavaa mahaansa ja kummastelee, mitä siellä oikein tapahtuu.
Täytyy tunnustaa, että Ruskamamma kyllä myös selvästi nauttii nykytilasta jo siksi, ettei sen ruokaa säännöstellä, niinkuin tavallisesti. Hieman liioitellen voin sanoa, että se tyttö-ressu tulee minuun - on ikuisella laihiksella ja tulee myös isoäiti Ameliehin. Amelie oli varsinainen syöppö. Imeytyi ruokakuppiinsa "apinan raivolla", imi sen sekuinneissa puhtaaksi ja siirtyi röyhkeästi muiden kupeille, valiten aina sen helpoimmin väistyvän. Ruska tulee siinä tähän mustaan mummiinsa, sekin imeytyy kuppiinsa niin vimmlla, että jos sen nostaisi imun aikana ilmaan, kuppi tulisi mukana ja siksi se saa mumminsa tapaan huomautuksia näyttelykehässä, että olisi paikallaan hieman vahtia linjojaan. MUTTA NYT EI TARVITSE, tosin se ei masun kasvaessa pysty entiseen tapaan ahmimaan. Pannaanpa tähän isoäiti Amelien kuva väliin ja sen alle lisään kuvan tulevasta isukista Toivosta, jonka takana on myös meidän sukuja, minun vanhoja koiriani. Tunnustanpa, että jos sieltä tämmöinen pikku mustiainen tulisi, se jäisi tänne kotimieheksi äitinsä kiusaksi. Sanon kiusaksi siksi, että Ruska leikki äitinsä Quibuksen kanssa aina niin, että roikkui sen hännässä sillä seurauksella, että Qviippeliparan häntä muistutti enemmän rotan häntää kuin schapen karvaista viuhkaa.

Voikukkapellossa on takaa-ajettavana Elopellon Aamuhalla ja Toivo eli Karvarallin Poppaskonsti pitää perää. Ihanaa elämänriemua.

Nyt sitten alkaa olla aika pestä ja desinfioida pentulaatikko, siihen muuten syntyi Ruskan isäRoope, pentujen toinen isoisä 13 vuotta sitten, sen on mulle henkilökohtaisesti tehnyt Roopen perheen puuseppä, Jennan isä Kimmo Kallinen ja se saa nyt toimittaa kunniakasta virkaa kun siihen syntyy Buffing S-pentue. Tähän laatikkoon ovat syntyneet ensimmäistä pentuettani lukuunottamatta kaikki kasvattini, viimeisenä Ruska.
Pestään siis pentulaatikko ja pienet pentupyyhkeet, joihin jokainen erikseen on hangattu kuivaksi äitikoiran kanssa, kerätään tarvikkeet hoitopöydälle ja muistivihkot, opaskirjat, puhelinnumerot ja kasvattajalle ruokaa. Emokoiralle olen jo keittänyt ensimmäisen lihaliemen (arvostamani tibbekasvattajan ohjeen mukaan) ja se kokemukseni mukaan lisäkkein synnyttäjälle tarjottuna virkistää ja panee maitobaarit toimimaan.
Tätä kirjoittaessa odotuspäiviä on 46. Seitamummi ja Ruskan Quibus äiti synnyttivät  58. vuorokautena, Amelie-mummi 62:na päivänä. Joten pian alkaa lämmön mittaus ja jännittynyt odotus. Saadaanko juhannusvauvat, vai joko juhannuksena vihdotaan suurperheen äitinä. JÄNNÄÄ 

Meillä odotetaan vauvoja

No nyt se on sitten varmistettu, että neljä viikkoa sitten tanssittu Vesivehmaan Jenkka tuotti tuloksen. Ruska odottaa Toivon vauvoja. Lääkärin mukaan siellä on niitä melkoinen määrä, no katsotaan nyt, mitä tahansa ehtii vielä tapahtua.
Ruska on itse 10 pennun  pentueesta (6 narttua ja 4 urosta). Ruskan äiti Quibus oli Seita-mummin viimeisimmästä pentueesta, niitä oli yhdeksän. Ruskan Roope isä taas oli minun Amelie-Sofieni ja Neroni 10; pennun pentueesta, joten runsautta on takana. Minulla on onnekseni aina ollut runsaat pentueet.
Astutusaikakin taisi osua ihan nappiin, kun ravasin progesteroonitestissä varmistaakseni oikean astutusajan. Ruska kun on koiristani se "hitain"; siis sen juoksujen väli on koko ajan ollut vuoden ja vähän ylikin. Olen koko ajan ajatellut, että siinä on jotain vikaa, kun se on niin hidas ja epäillyt, onnistuuko astutus ollenkaan, jos vaikka hormooniheikkoutta. Tiedänhän minä, että ennen luonnossa myös koirilla oli juoksut suunnilleen vain kerran vuodessa, mutta minun tytöilläni on ollut 6-8 kk välein.
Nyt kun olen siitä puhunut, olen kuullut, että mm minun kasvattamieni koirien jälkeläisistä muutamalla muullakin on vuoden juoksujen väli, niin kuin Ruskalla. En ole aikaisemmin puhunut tästä Rialle Hollantiin, jolta siis ostin mm Seitamammani. Nyt kun soittelin ja kiitin häntä Seitamummista sen 13-vuotissynttärinä lauantaina, kerroin huolistani, että mahtaakohan Ruskalle ollenkaan vauvoja tulla, Ria purskahti nauruun ja kertoi, että heidän kennelinsä kantanarttu Warrig, Ruskasta 6 sukupolvea taaksepäin suoraa narttulinjaa, juoksi myös vain kerran vuodessa ja sittenpä pentueet olivatkin isoja, jopa 12 pentua. Toivottavasti meille ei sentään sellaista latinkia synny, siinä olisi mamma raukka kovilla 8 nisänsä kanssa. Amelie-Sofiellakin oli 8 nisää, eikä se kuitenkaan tarvinnut apua 10 vauvan ruokkimisessa, mutta silti, olisi se aika kova rääkki Ruskalle. Parit ensimmäiset viikot toki menisivät unilauluja laulaessa ja nukkuessa, mutta mitä vanhemmaksi ne tulevat, sen kovemmalle koetukselle kasvattaja ja koiramamma joutuvat ruokkimisessa ja virikkeiden keksimisessä - niin ja varsinkin siinä kakan lapioinnissa sen jälkeen kun emä ei niitä enää syö ja hoida pois.
                                                                               

 Quibuksen pentue oli rauhallinen ja Quibus oli mahtava äiti. Synnytti muutamassa tunnissa kaikki 10 lasta ja muutaman ensimmäisen jälkeen tiesi, mitä tekee. Tässä nukutaan turvallisessa laatikossa, nämä eläimet pitävät sisällään lämminvesipulloja, siis ikäänkuin keinoemoja lämmittämässä.

Uskomattoman nopeasti pennut oppivat tekemään asiansa sanomalehdelle. Kun niiden kynnet rapisevat paperille, pääsee pisu helposti. Sama reaktio tapahtuu pienille lapsille päiväkodissa kun ne pannan potalle, laitetaan vesi lirisemään ja jo onnistuu. Tämä sisäsiisteyden opettaminen onnistuu jo aika pienenä, olen siitä saanut kiitoksia ja ihmettelyjä.
Nykyään on jo muunkinlaisia pisualustoja kuin sanomalehdet, kiinnostaa kokeilla. Nyt sitten vaan odotellaan. Ja tietenkinhän vauvat syntyvät juuri Juhannuksen aikaan, jolloin Suomi on kiinnni. Pitää selvittää, mistä saa apua jos sitä tarvitaan .

Kuulumisia kennelistä

Perjantaina 20.5.2016 kävin katsomassa Elopellon kennelin pentuja, siellä takana on myös minun koiriaini. Seitsemän kappaletta ihanan tasaisia vauveleita, nyt vasta kasvoi toivo saada tänne meillekin omat vauvelit.
Tänään lauantaina on tasan neljä viikkoa siitä kun käytiin tanssaamassa Vesivehmaan Jenkkaa Toivon kanssa. Merkit siitä, että ollaan onnnistuttu ovat kyllä olemassa, aamupahoinvointia ja ruokahaluttomuutta on selvästi, mutta sehän saattaa olla myös merkki valeraskaudesta. Ruska myös selvästi hakee läheisyyttä, tutkailee vatsaansa ja nukkuu paljon.
No maanantaina se sitten selviää aamupäivällä, alkaako innokas odotus vai tuleeko pelkkä pettymys. Meidän astutusilmoitus on yhdistyksen sivuilla, koska se täyttää kasvatusohjeiden vaatimukset, eikä sitä siltikään tiedä millaisia vauvoja sieltä tulee. Tarkoitan., että vaatimusten täyttyminen ei vielä toki takaa terveitä pentuja. Olisihan se hienoa, jos voisi valita, että tämän geenin otan, tuosta en välitä. Minä olen kyllä onnellinen siitä, että olen tavannut narttulinjan koirat Ruskan takaa aina seitsemänteen polveen ja saanut tutustua niihin kaikkiin lähemmin Henkin ja Rian luona Hollannissa.
Lupasin myös kertoa koirista ja nartuista Ruskan isän Roopen takana. Roope eli Buffing Pilviparta on ensimmäisen Rollecaterdeelkoirani Amelie-Sofien, jonka nimen sain itse valita ja Boisterous Neron Nepalesin eli Neron poika. Amelien äidin Jinnen olen myös tavannut ja sen äiti onkin sitten sama kuin vanhin Ruskan takana oleva Warrig. Amelien isä Woody Sam oli myös hauska veikko, musta poika ja senkin olen tavannut.
Neron äiti oli Hollannista Haskerhus-kennelistä Keetie ja senkin olen tavannut kuin myös sen äidin Fashran. Tästä näkyy, että mä olen ihan kamalan vanha Metusalemin ikäinen, mutta onnellinen siitäkin. Olen niin useasti ollut Hollannin näyttelyissä ja asunutkin siellä, että maan koirat, ne vanhemmat ovat tuttuja.
Roopen äiti Amelie eli Amalia oli varsinainen saunajakkara (Ria sitä nimitti saunakrukjeksi), seisoi tukevasti neljällä jalalla juuri kuin saunan tukeva jakkara.

Ruskan mummi Amelie-Sofie van het RollecaterdeelR

Ruskan isovanhemmat Ameli-Sofie ja Boirterous Neron Nepales

 Ruskan isä Buffing Pilviparta eli Roope, Amelien ja Neron poika











Amelien äiti, Roopen isoäiti, Ruskan isoisoäiti Jinne van het Rollecaterdeel

Tulevan pentueeni narttulinja esittäytyy

Pidän etuoikeutenani, että olen tavannut tulevan pentueeni esiäidit aina seitsemänteen polveen ja saanut itse valita  näiltä nartuilta pennut. Hain Rollecaterdeel-kennelistä Hollannista ensimmäisen ostokseni Amelie-Sofie van het Rollecaterdeelin. Silloin en hetikään tiennyt, että tulevilla ystävilläni Rialla ja Henkillä oli "kantanarttu", jonka lapsia oli melko monissa hyvin menestyvissä hollantilaiskennelissa. Se narttu oli Warrig van Stam Dolerna, sen isä oli schapemaailmassa varsin tunnettu Wobbe Amorus., jonka kasvattajan rouva Amoruksenkin tapasin Henkin ja Rian luona myhemmin siellä käydessäni. Warrig muuten merkitsee suomeksi pörröinen, karvainen.

Warrig van Stam Dolerna syntynyt 1991

Warrigin tytär Iete van het Rollecaterdeel syntynyt 1995

Ieten tytär Bente van het Rolecaterdeel syntynyt 1999 eli samana vuonna kuin Amelie-Sofie. Minulla on Benteltä myös ollut yhdessä Anita Kurkon kanssa Benten poika Onnimanni van het Rollecaterdeel, joka sitten puolestaan on uuden tulevan pentueeni isäkoiran Toivon esi-isissä.

Benten tytär Seita van het Rollecaterdeel syntynyt 2003. Seita viettää eläkepäiviään kotonani ja täyttää tässä kuussa jo 13 vuotta, mutta on vielä leikkisä ja nuorekas - toistaiseksi.

 Seita-mamman viimeisimmästä pentueesta on pentueen tuleva isoäiti, joka ei valitettavasti päässyt näkemään lapsenlapsiaan, se sai kasvaimen päähänsä ja se piti panna nukkumaan, ikävä on kova.
Buffing Quibus Seita syntynyt 2010

 Quibuksen tytär Ruska syntyi kymmenhenkiseen pentueeseen ja Quibuksesta voi hyvällä omalla tunnolla sanoa, että se oli uskomaton mammakoira, synnytti kaikki kymmenen pentua yhteen putkeen pentulaatikkoon, pesi ja hoiti ne kaikki samalla kun synnytti uusia.

Buffing Ruska Quibus syntynyt 2012

Niin ja jos kaikki käy hyvin tähän pannaan sitten kuva narttulinjani seitsemännestä nartusta ? Ken hän lienee ? Seuraavana esittelen sitten Ruskan isän puolen narttuja, samoja Rollecatereita sielläkin on, mutta vähän eri linjaa ja sitten esitellään vielä sulhasen eli Toivon sukua, kun siellläkin on omia rakkaita koiriani <3

Yhdistelmän sukutaulu löytyy tämän linkin takaa
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoI=FI48498/12&ReknoE=FI47829/12
sukusiitosprosentti on 0.00 ja ns sukukatokerroin 1.00, mikä' tarkoittaa, että kaikki sukulaiset taulussa ovat tiedossa.

Vesivehmaan Jenkkaa ensi rakkauden kanssa

Edellisen kerran kerroin neulatyyny Ruskan testeistä. Oli pakko seurata arvoja, koska Ruska on nartuistani ainoa, jolla on kokonaisen vuoden väli juoksuissa, ja taisi mennä vielä muutaman päivän ylikin. Seuraavan kerran Ruska sitten lähentelisi jo viiden vuoden ikää, joten se olisi jo vähän vanha ensisynnyttäjäksi.
Keskiviikkona sitten saatiin neljännen testin tulos (arvot nousivat tosi hitaasti). Tiistain arvo oli sitten jo sitä luokkaa, että lääkäri ehdotti vierailua sulhasen luokse Vesivehmaalle.
Ajettiin Toivon luokse. Toivo olikin todellinen herrasmies, ei mitenkään tyrkyttänyt itseään vaan lähestyi kauniilla leikkiinkutsulla. Ruska puolestaa oli täysin valmis, se käänsi häntäänsä ja työnsi peppunsa ihan Toivon nenän eteen - varsinainen "Puskaleena",  ei ole kukaan nartuistani noin häpeämättömästi käyttäytynyt, Seita mumminsa tosin aikanaan käänsi peppunsa kun vain koiran näki, muttei ihan sentään suuhun tupannut sekään. Astutus ei ensimmäisellä kerralla onnistunut, siinä pohdittiin kummassako on vika, vai onko kummassakaan ja luvattiin palata seuraavana päivänä.
Seuraavana päivänä Toivo oli vieläkin vähemmän kiinnostunut, vaikka Ruska tuppasi peppuaan taas häntä sivussa suorastaan silmille. Ruvettiin jo miettimään varaurosta, joka Katin mukaan oli varsinainen sikailija, eikä lupaa kyselisi. Ajettiin lähellä asuvan uroksen luokse ja se kyllä yritti, muttei sekään onnistunut. Ruska suorastaan raivostui kun se uros ei ollutkaan hänen ensirakkautensa Toivo. Ruska antoi äijän kuulla kunniansa,  hyökkäsi kohti, raastoi turkista ja näytti tosiaan ETTEI TÄMÄ OLE HÄNEN PENTUJENSA TULEVA ISÄ! No koska kumpikaan uros ei ollut onnistunut, kääntyi syy Ruskaan. Se ei joko ollut valmis tai sen juoksu ei tulisikaan kunnolliseksi. Mietittiin jo keinosiemennystäkin, mutta peruttiin se onneksi. Kun kyse oli ensikertalaisista, eikä muutenkaan keinosiemennys ole suositeltavaa, minusta koirien pitää astua normaalisti. Ajettiin taas parit tunnit kotiin - Onneksi !
Sillä seuraavana päivänä hain Toivon kodistaan salaiseen tapaamispaikkaan metsään laavulle ja Ruska osoitti selvästi, että tämä on SE OIKEA ! Ensin ne molemmat juoksivat ja leikkivät keskenään, näytti jo siltä, ettei kumpikaan ollut kiinnostunut. Sitten Ruska vaan käänsi peppunsa Toivolle, pani hännän sivuun, Toivo hyppäsi ja siinä se oli - kaikessa rauhassa kunnon kaunis astuminen, eikä meidän Katin kanssa tarvinnut mitenkään osallistua alkutouhuihin, itse osasivat kääntyäkin kiinni jäätyään. Siinä me sitten halattiin tätä morsiusparia ja tunnustan, että itkin. VOI MITEN TOIVONKAAN SEN ONNISTUNEEN !
Jos astutus nyt onnistui ja meille vauvoja syntyy, on selvää, että siitä tulee Vesivehmaan Jenkka-pentue ja nimet sen mukaan:
Tytöille olen löytänyt musiikillisia nimiä, mm Seiskarin kaunis Siiri, Savotan Sanni, Suhmuran Sandra ja Saariston Sirkka, sopisi myös Savonmuan Hilma, siinä kun on tuo tämän pentueen järjestyksestä kertova alku S-kirjain. Pentue syntynee juhannuksen tienoilla, joten Saarenmaan Valssi voisi sopia morsiusvalssiksi ja pojalle taas Säkkijärven Polkka, Sörkän Sälli (katupoikalaulusta)ja kun minulla on ollut tapana aina laittaa emän nimi yhden pennun roiseksi nimeksi niin, voisihan se olla vaikka Satumaan Ruska. Nyt vaan odotellaan muutama viikko, sitten mennään ultraan ja tiedetään, onnistuttiinko.Ja sitten taas odotellaan .

Ruskasta on tulossa neulatyyny

Tänään käytiin taas viikonlopun ja maanantaitauon jälkeen progetestissä. Tämän testin tuloksen saamme vasta huomenna, verinäyte matkaa Kuopioon laboratorioon ja tulos lähetetään sähköpostiin. Tämä tulos sittten lienee ratkaiseva, jos siis ei selvää nousua ole tapahtunut, saanen heittää toiveet pentueesta.
Jos joku ihmettelee, miksi Ruska parasta otetaan niin kovasti näytteitä, kerron. Minulla on ollut 16 pentuetta, enkä milloinkaan ennen ole testiä katsonut tarvitsevani, enkä ole tarvinnutkaan, ollaan juostu sulhoksi toivotun uroksen luona niin monta kertaa, että onnistuu.
Mutta Ruska onkin erikoistapaus. Sillä on hyvin pitkä juoksujen väli. Epäilin myös etten tätä juoksua ehkä heti huomannut, oli kirpputorilla, missä vapaaehtoisena häärin, huutokauppaviikko, enkä ehtinyt tai edes muistanut peppua kokeilla. Vasta sunnuntaina muistin ja sieltähän se toivomani punainen väri kädelle solahti. En siis tiennyt, oliko se sunnuntai ensimmäinen, toinen vaiko jo kolmas tai neljäs päivä ja siksi valitsin testin. Toivotun Toivo-sulhasen luo kun on matkaa sen verran, ettei sitä eläkeläinen koviin moneen kertaa huristele.
Ruskan äidin Quibuksen kanssa eivät astutusyritykset sen toisella kerralla onnistuneet ollenkaan, joten nyt halusin tyttärensä kanssa olla varma, pian tulee jo ikäkin ensi synnyttäjälle vastaan.
Tämä oli sitten jo neljäs testikerta, kolme edellistä kertoivat hieman progetason nousun nopeudesta, tai siis hitaudesta tässä tapauksessa ja tämä tauon jälkeen otettu testi sitten siitä, onko toivoa saada Toivoa sukutauluun, sen takana kun on omia vanhempia linjojani.

Teippitassuinen tyttö metsässä

Tämänpäiväinen testi oli vähän tavallisuudesta poikkeava. Ruskalla on samanlaiset suonet kuin minulla, ne siis karkaavat neulan alta sukkelaan. Edellisillä kerroilla on kaikki mennyt kuitenkin kerralla putkeen, mutta tänään ei. Ensin hikoili nuori hoitajatyttö ja metsästi suonta, vaihtoi jalkaa ja parturoi toistakin (onneksi Ruskalla karvaa riittää), toisenkin jalan suonet vetäytyivät piiloon, vaihdettiin hoitajaa, muttei hänkään onnistunut. Minuako jännittivät, en tiedä. Sitten haettiin ammatikseen kymmenen vuotta pistänyt hoitaja ja putki tuli täpötäyteen kertapistolla. Ruska oli koko ajan varsin rauhallinen, ihan kuin isoisänsä Nero, jolle sai lääkärissä tehdä toimenpiteen kuin toimenpiteen helpolla. Kerran yksi lääkäri sanoikin, että "ilmeisesti se antaisi vaikka leikata päänsä pois, jos olisi pakko".
Kyllä Ruskakin käyttäytyi hienosti, mutta se tiesikin, että mamman taskussa on herkkuja ja antoi hoitajakin sille kissan nameja. Ruska näytti liikuttavasti pikkupotilaalta metsässä juostessaan kun molemmissa jaloissa oli keltainen iloinen teippiside ja sideharsotuppo. Kyllä se hieman muuten kukkoili Seita-mummolleen ja Riitulle metsässä kun oli päässyt yksin mamman kanssa "kauppaan". Nyt vaan odotellaan ja peukutetaan.
.

Pentuja odotellessa, odotellaan testituloksia

Pitkästä aikaa meille taas suunnitellaan pentuja, mutta mutta neiti Ruska antaa odottaa juoksuaan ja nyt kun se vihdoin on alkanut, nousee progesteroni arvo tosi hitaasti. On otettu verikokeet jo muutamaan kertaan, mutta näyttävät arvot nousevan tosi hitaasti.
Ruskalla olisi ihana musta mies sulhaseksi. Toivo eli Karvarallin Poppaskonsti kantaa geeneissään myös minun vanhojen linjojeni ominaisuuksia ja mikä ihaninta Toivo tuo niin mieleeni isoisoisoäitinsä Amelie-Sofien, joka muutenkin on periyttänyt itseään tosi monen sukupolven yli sekä ulkonäöllisesti että värinsä puolesta, tuo musta väri tuntuu olevan niitä häviäviä värejä.

Toivolla on jopa sama rintakehänväritys kuin esiäiti Ameliella

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoI=FI48498/12&ReknoE=FI47829/12

Kuten sukutaulusta näkyy Amelie-Sofie on Ruskan isoäiti, vaikkei se värityksestä niin näykään, vai voisiko leikillisesti sanoa rintakarvojen siirtyneen päälaelle väritykseksi.     

Nyt sitten vaan testaillaan progearvoja ja päätetään milloin on se OIKEA hetki, vai tuleeko sitä ollenkaan, sekin on otettava huomioon. Tänä keväänä ovat monet juoksut myöhästyneet tai olleet vain pikkupyrähdyksiä ilamn todellista hedelmöittymisen mahdollisuutta. Toivotaan ja odotellaaan rauhassa. Ruska ei milloinkaan ole ollut juoksujensa kanssa nopea, eikä suolen toiminnassakaan, sillä on ihan mahdottoman kestävä seurapiirirakko, saatta olla pissaamatta pitkän päivän. Nyt kyllä merkkaillaan senkin edestä. Ainoa suolen toimintaan ja isoäiti Amelien viittava seikak on kyky imuroida ruoka salamannnopeasti kupista sisäänsä.